Hyppää pääsisältöön

Kerran elämässä – lauantaina pankissa?

Kuva: Shutterstock
No jestas! Työskentelin yli 20 vuotta pankissa ja nykyään asiakkaana minun on vaikea ymmärtää, miksi pankit ajavat asiakaspalvelun laajentamista kuin käärmettä pyssyyn.

Kerran elämässä – lauantaina pankissa?

Julkaistu 12.03.2018 klo 07:25
Blogit
Kirjoittanut
Rauni Söderlund
No jestas! Työskentelin yli 20 vuotta pankissa ja nykyään asiakkaana minun on vaikea ymmärtää, miksi pankit ajavat asiakaspalvelun laajentamista kuin käärmettä pyssyyn.

Kuinka monella asiakkaalla on oikea tarve käydä viikonloppuna pankissa edes kerran vuodessa? Itse olen käynyt pankissa lauantaina vain kerran elämässäni – silloinkin se johtui siitä, että se oli pankkini ainoa vapaa asiakaspalveluaika, kun hoidin kuolinpesän asioita. Ja kyllä, kaupunki oli Helsinki, minulle sopiva konttori olisi voinut sijaita missä tahansa keskustasta Itä-Helsinkiin ja minulle olisi sopinut mikä tahansa muukin päivä ja melkein mikä tahansa ajankohta. Silloinkin syynä lauantaiseen asiointiin oli pankin liian vähäinen henkilöstömäärä, kun arkena ei tapaaminen onnistunut, vaikka olin valmis joustamaan kuin kuminauha.

Kaikki ymmärrys niitä asiakkaita kohtaan, joille arkipäivisin asioiminen ei onnistu. Tiedän entisistä kollegoista yli 40 prosentin olevan valmiita palvelemaan asiakkaita myös viikonloppuisin. Kunhan asiasta ja korvauksesta sovitaan, viikonlopputyö voi hyvinkin sopia omaan elämäntilanteeseen. Eivät pankkilaiset mitään kohtuutonta vaadi. Vain sitä, että asioista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Palvelun tarve ja henkilökunnan tarjonta ovat hyvin tasapainossa nykyisilläkin toimintatavoilla.

Kuulen jo seuraavan ”argumentin”: kun muillakin aloilla on viikonlopputyötä, niin ei pankkilaistenkaan pidä sille nyrpistellä. Ihan totta.

Minun arkeni sankareita ovat sairaanhoitajat, bussikuskit ja monet muut ammattilaiset, jotka viikonlopputyöllään mahdollistavat hyvän elämän toisille. Iso kiitos siitä jokaiselle.

En kuitenkaan kannata sitä, että kaikki ammattialat pakotettaisiin tekemään 24/7 työtä, jos sille ei ole todellista tarvetta.

Mitä järkeä on ripotella koko ajan harvenevia työntekijöitä entistä pitemmille aukioloajoille, jos sillä ei saavuteta kummempaa hyötyä? Maksan mielelläni vähän lisää vaikka kaupan tuotteista tai joukkoliikenteen lipuista, jos tiedän, että osa siitä menee viikonloppunsa uhranneiden ihmisten palkkapussiin. En kuitenkaan näe järkeä pakottaa ihmisiä työskentelemään viikonloppuisin pankeissa ihan vain sen takia, että pankit… no, että pankit nyt vain haluavat toimia niin, vaikka asiakkaiden tarpeet voidaan täyttää erinomaisesti nykymallilla sopienkin.

Samoin en myöskään halua mennä kiireettömään leikkaukseen viikonloppuna. Tai asioida sunnuntaina verotoimistossa tai Kelassa. Tai ylipäätään tehdä muutakaan sellaista, jonka voin tehdä arkena tai netissä yhtä hyvin.

Hyvä pankinjohtaja! Käytäpä hetki osaamistasi ja luovuuttasi siihen, että keksit jonkun muun tavan parantaa asiakaspalvelua ja kuluttajien luottamusta kuin se, että pakotat kollegasi tekemään mahdollisimman halvalla työtä ajankohtana, joka ei tuota asiakkaille tai pankille isompaa hyötyä. Parhaimmat keksinnöt palkitaan tyytyväisemmillä asiakkailla ja motivoituneemmilla työntekijöillä.

Oli syynä sitten lastenhoito, omien vanhempien hoito, osallistuminen johonkin harrastukseen, yhteiskunnallinen toiminta (naiset ovat jo nyt aliedustettuina vaikkapa politiikassa!), huonosti toimivat liikenneyhteydet, tarve löytää yhteistä aikaa läheisten ja ystävien kanssa, oma jaksaminen tai mikä muu ihan perusteltu syy tahansa – ihmisellä on oltava mahdollisuus olla soveltuvassa määrin oman aikansa hallitsija. Töitä tehdään pankeissa jo nyt suurella sydämellä, asiakkaan tarpeita kuunnellen.

Sopiminen – aikuismainen, rauhallinen, molempien osapuolten näkemyksiä arvostava sopiminen, tuottaa parhaimman tuloksen. Öykkäröinti ja kovakorvaisuus ei ole nykyaikaa työpaikoillakaan.    

Kirjoittaja on Pron kansainvälisten asioiden asiantuntija, jonka sydän sykkii edelleen rahoitusalalle.