Hyppää pääsisältöön

Mitä jatkossa?

Tie vuorille, Alpit
Ristiriitaisin tuntein käyn päivästä toiseen; iloisena, surullisena, vihaisena, murehtivana, apaattisena, toiveikkaana ja luottavaisena. Kuitenkin edelleen valmiina oppimaan uutta ja työllistymään. Onhan minulla vielä useita vuosia työelämää edessäni…

Mitä jatkossa?

Julkaistu 26.11.2018 klo 07:00
Blogit
Kirjoittanut
Prolainen luottamusmies
Kuvaaja Shutterstock
Ristiriitaisin tuntein käyn päivästä toiseen; iloisena, surullisena, vihaisena, murehtivana, apaattisena, toiveikkaana ja luottavaisena. Kuitenkin edelleen valmiina oppimaan uutta ja työllistymään. Onhan minulla vielä useita vuosia työelämää edessäni…

Tämä kysymys pyörii mielessäni päivittäin enkä tunnu löytävän siihen vastausta. Murehdin, mutta en kuitenkaan oikein jaksa tehdä asian hoitamiseksi mitään. Olen tilanteessa, johon en itse olisi koskaan halunnut joutua. Irtisanottu! Ajattelin jääväni tästä työstä eläkkeelle – sitten joskus.

Mitä jatkossa?

Nykyinen työpaikkani on lopettamassa toimintansa ja koko henkilökunta irtisanottiin tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Monella meistä on pitkä työsuhde, joten irtisanomisaikakin on pitkä. Nyt aikaa miettiä ”Mitä jatkossa?” ja myös yrittää toimia jatkon eteen.  

Työyhteisömme on kuolemassa. Se työyhteisö, joka on ollut turvani niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Mielialani vaihtelevat jo päivänkin aikana paljon.  Yksi läheinen työkaverini jo joutui lähtemään itkien tästä työpaikasta, jossa viihtyi. Tärkeät ihmiset ympäriltäni kaikkoavat jonnekin ulottumattomiin. Kahdeksan tuntia päivässä, viisi päivää viikossa, 20 päivää kuukaudessa ja 11 kuukautta vuodessa.

Olemme viettäneet yhdessä vuosikymmeniä. Tunnemme toisemme ja toistemme perheet. Olen myötäelänyt työkavereideni elämää niin suruissa kuin iloissakin. Turvaverkko, joka on ollut ympärilläni, katoaa. Olen surullinen meidän kaikkien puolesta.

Haluni vielä kehittyä ja oppia uusia asioita ei saanut vastakaikua työnantajassa.  

Toisaalta olen myös iloinen, että vihdoinkin pääsen tästä työpaikasta eroon. Hassua, että voinkin ajatella noin. Pidän työstäni ja työkavereistani. Ikääntyessä huomaa, että hankittu tietotaito ei enää kanna päivästä toiseen vaan työ käy yksitoikkoiseksi ja samanlaiseksi. Itsensä motivoiminen ja innostaminen joka päivä jo rutiiniksi muodostuneisiin työtehtäviin vie energiaa ja oma-aloitteisuutta. Haluni vielä kehittyä ja oppia uusia asioita ei saanut vastakaikua työnantajassa.

Iästäni huolimatta olen mielestäni täysissä sielun ja ruumiin voimissa eikä työskentelyyni tai oppimiseeni ole tullut mitään muutoksia. Ehkä muutos on tapahtunut siinä, että itse en halua toimia kiireessä enkä koko ajan hektisessä työtahdissa. Olen oman itseni toimitusjohtaja ja haluan myös hallita vapaa-aikaani ilman ylitöiden painetta.

Olen vihainen yhteiskunnalle, joka ajaa pienet yritykset kilpailutilanteeseen halpatuontitavaroiden kanssa. Kotimaisen työn ja kotimaisen tuotteen laatu ei enää ole arvostettua. Elämme kertakulutusyhteiskunnassa, jossa ostamme halvalla ja heitämme pois. Olen vihainen siitä, että kuluttajien ostovoimaa heikennetään, ja se taas vaikuttaa suoraan työpaikkoihin kotimaassa.

Olen vihainen esimiehelleni, joka kertoo vitsejä, jotka eivät edes naurata ketään vaan päinvastoin ärsyttävät ylipirteydellään. Olen välillä vihainen vihaisuudelleni, koska en tunnista itseäni!

Olemme väliinputoajia, joille on vähän vaihtoehtoja tarjolla, vaikka meillä on ammattitaitoa ja halua käydä töissä.  

Olen todella surullinen kaikkien meidän yli 50-vuotiaiden puolesta. Olemme väliinputoajia, joille on vähän vaihtoehtoja tarjolla, vaikka meillä on ammattitaitoa ja halua käydä töissä.

Uskon todeksi sen väitteen, että 50-vuotias vastaa nykypäivänä 30-vuotiasta. Elämme siis parhaita vuosiamme ja haluamme sen myös osoittaa, kunhan vain saamme siihen tilaisuuden. 

Ristiriitaisin tuntein käyn päivästä toiseen; iloisena, surullisena, vihaisena, murehtivana, apaattisena, toiveikkaana ja luottavaisena. Kuitenkin edelleen valmiina oppimaan uutta ja työllistymään. Onhan minulla vielä useita vuosia työelämää edessäni…

Kirjoittaja on tuta-perusteinen irtisanottu luottamusmies, jonka mielestä yli 50-vuotiailla on vielä paljon annettavaa työelämässä. Ammattiliitto Pro on samaa mieltä ja aloittaa siksi 4. helmikuuta 2019 valmennuksen, joka on suunnattu yli 50-vuotiaille työttömille prolaisille. Kerromme lisää vuoden alussa.