Suomen hallitus on tuomassa marraskuussa eduskunnan käsittelyyn työsopimuslain muutoksen, jonka myötä henkilöperusteinen irtisanominen helpottuisi merkittävästi alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä.

Lakimuutosta perusteltiin alun perin positiivisilla työllisyysvaikutuksilla, mutta se ei saanut tukea edes hallituksen omilta asiantuntijoilta. Sittemmin sitä on perusteltu tuottavuuden kasvulla, joka taas voisi johtaa pienten yritysten työllistämiskynnyksen alentumiseen.

Tuottavuutta vaikka väkisin

Työllisyys ei kuitenkaan lisäänny sillä, että irtisanotaan työntekijä esimerkiksi niin sanotun ”alisuoriutumisen” takia. Tilalle ei kuitenkaan palkata kahta työntekijää.

Totuus on se, ettei yritystoiminta ole mitään hyväntekeväisyyttä eikä näinä päivinä uusia työntekijöitä palkata yrityksiin, ellei ole ihan pakko.

Tuottavuuden kasvaminen irtisanomista helpottamalla on mielestäni myös täysin utopiaa. Kauniina ajatuksena taustalla lienee, että paremmalla tuottavuudella valmistettavan tuotteen yksikköhinta laskee ja sen myötä kysyntä sekä työllisyys kasvaa. Mikään automatiikka ei kuitenkaan takaa, että näin tapahtuisi.

Paljon todennäköisempi ja samalla raadollisempi vaihtoehto on se, että työntekijöitä painostetaan irtisanomisen uhalla päivä päivältä parempiin suorituksiin ja sitä kautta voidaan lyhytnäköisesti lisätä tuottavuutta sekä kasvattaa tulosta. Lakimuutos mahdollistaisi myös työssään uupuneen työntekijän vaihtamisen seuraavaan, josta otetaan taas kaikki irti niin kauan kuin virtaa riittää.

Kun mikään ei riitä

Pienillä työpaikoilla työskentelevät palkansaajat ovat usein jo nyt monin tavoin heikommassa asemassa kuin suuremmissa. Esimerkiksi yhteistoimintalakia ei sovelleta alle 20 hengen yrityksiin ja sopimusten noudattaminen on heikolla tasolla, koska monilla työpaikoilla ei uskalleta edes valita luottamusmiestä.

Erityisesti pienissä yrityksissä työnantaja on pääsääntöisesti lähellä työntekijää. On peiliin katsomisen paikka, jos kuuden kuukauden koeajalla ei pysty näkemään onko rekrytointi onnistunut vai pitäisikö työsuhde päättää sen aikana.

Halpaa ja helppoa

Irtisanominen sekä kollektiivisin että henkilöperustein on jo nyt Suomessa moniin Euroopan maihin verrattuna halpaa ja helppoa. Valitettavasti monissa yrityksissä ei tunneta riittävän hyvin työelämää ohjaavaa lainsäädäntöä ja sopimuksia. Työvoiman vähentäminen on mahdollista silloin kun siihen on asianmukaiset perusteet.

Suomen Yrittäjienkin kannattaisi jatkossa panostaa riidan haastamisen sijaan enemmän jäsenyritystensä edustajien kouluttamiseen työlainsäädännön ja työehtosopimusten osalta niin vältyttäisiin monelta konfliktilta.

Näin tekevät myös ammattiliitot ja sitä kautta kehittävät työelämää yhdessä sopimuskumppaneidensa kanssa.

Seuraukset

Käytännössä lakimuutos johtaisi siis toistaiseksi voimassa olevaan koeaikaan ja sen myötä pahimmillaan jatkuviin työntekijöiden vaihtoviikkoihin, työehtojen polkemiseen, epäterveeseen kilpailuun, lisääntyvään epävarmuuteen työmarkkinoilla, ongelmiin työssä jaksamisessa sekä työntekijöiden eriarvoiseen kohteluun.

Mikään ei myöskään takaa, ettei lakimuutosta laajennettaisi tasapuolisuuden nimissä koskemaan myös suurempia yrityksiä.

Järki käteen

Suurempien ongelmien välttämiseksi tämän järjettömän lainmuutoksen valmistelu tulee lopettaa välittömästi tai sen voimaantulo pitää estää. Eikä liene ainakaan palkansaajille suurta haittaa, vaikka viimeksi mainitussa vaihtoehdossa kaatuu yksi kelvoton hallitus samalla. Työlainsäädäntömme perusta on ja tulee olla jatkossakin työntekijöiden suojelu.

Kirjoittaja on Pron sopimusalavastaava, jonka aloja ovat paperiteollisuus, mekaaninen metsäteollisuus, puusepänteollisuus sekä pahvin- ja paperinjalostusala.