Hyppää pääsisältöön

Palkoista puhuminen pienentäisi sukupuolten välistä palkkaeroa

sukupuolten palkkaerot
Naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventamiseen vaaditaan tekoja niin työnantajilta, ammattiliitoilta kuin päättäjiltäkin. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon puhumalla omasta palkastaan.

Palkoista puhuminen pienentäisi sukupuolten välistä palkkaeroa

Julkaistu 14.03.2018 klo 19:21
ProStoori
Kirjoittanut
Jenni Uusilehto
Naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventamiseen vaaditaan tekoja niin työnantajilta, ammattiliitoilta kuin päättäjiltäkin. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon puhumalla omasta palkastaan.

Kun mies tienaa euron, kilahtaa naisen palkkapussiin noin 83 senttiä. Tai 92 senttiä riippuen siitä, miten tilastoja tulkitaan.

 

Jos tarkastellaan miesten ja naisten palkkoja koko yhteiskunnan tasolla, eikä yksittäisen yrityksen tai saman alan kesken, palkkaero on tilastokeskuksen ansiotasoindeksin mukaan noin 16 prosenttia.

 

Sukupuolten välinen palkkaero on pysynyt lähes samoissa prosenttilukemissa 90-luvulta asti eikä muutosta ole näkyvissä.

 

– Olen seurannut yksityistä sektoria kohta 10 vuotta, ja aika pysyvä ilmiö tämä näyttäisi olevan. Tarvitsisi todella ison muutoksen, jotta palkkaero kaventuisi, sanoo Ammattiliitto Pron tutkija Petri Palmu.

 

Suurin osa palkkaerosta johtuu segregaatiosta eli sukupuolten välisestä ammatillisesta eriytymisestä, joka on Suomessa erittäin jyrkkää. Miehet kouluttautuvat Suomessa naisia useammin parempipalkkaisille tekniikan aloille sekä rakennus- ja kuljetusalalle.

 

Naiset taas hakeutuvat useammin huonommin palkatuille sosiaali- ja terveysalalle, humanistisille aloille sekä palvelualalle. Miehet työskentelevät useammin yksityisellä sektorilla ja naiset julkisella sektorilla.

 

Ammattiliitto Pron jäsenissä naisten ja miesten selittämätön palkkaero on kahdeksan prosenttia.

Myös samalla alalla nainen saa usein miestä vähemmän palkkaa. Jos segregaation vaikutus poistetaan, Ammattiliitto Pron jäsenissä naisten ja miesten selittämätön palkkaero on kahdeksan prosenttia.

 

Palmun mukaan räikeimmät erot naisten ja miesten välisissä palkoissa ovat rahoitus-, ict- ja rakennusalalla sekä suunnittelu- ja konsulttialalla.

 

Samalla alalla sukupuolten välisiä palkkaeroja selittää muun muassa se, että miehet päätyvät herkemmin johtotehtäviin ja naiset hallinnollisiin tehtäviin.

Miehiä pidetään myös naisia kilpailunhaluisempina, he pyytävät herkemmin palkankorotusta ja tekevät enemmän ylitöitä.

Mitä palkkaerolle voi tehdä?

  Palkkatasa-arvokeskusteluissa annetaan usein ymmärtää, että ratkaisun avaimet olisivat yksittäisten naisten käsissä – että palkkatasa-arvo saavutettaisiin, jos vain naiset hakeutuisivat rohkeammin johtajiksi ja vaatisivat kovempaa palkkaa.

 

Samapalkkaisuudesta väitellyt valtiotieteiden tohtori ja tasa-arvoasiantuntija Milja Saaren mukaan näin voi toimia vain naisten uraeliitti.

 

– Suurin osa naisista ei ole sellaisessa asemassa, jossa voi tuosta vain äänestää jaloillaan, jos palkka ei miellytä. Eivätkä esimerkiksi kaikki vanhustenkodin työntekijät voi pyrkiä johtajiksi. Vaikka olisi pienipalkkainen ja tekisi suorittavaa työtä, pitäisi olla oikeus palkkatasa-arvoon, Saari sanoo.

 

Kyse ei ole myöskään yksilöiden huonoista valinnoista. Jo lapsesta asti tyttöjä ja poikia kannustetaan tekemään erilaisia valintoja sukupuolen perusteella.

 

– Kaikki lähtee siitä, miten me kasvatetaan meidän lapsia ja miten tuetaan koulutus- ja uravalinnoissa, Saari sanoo.

Palkoista pitää opetella puhumaan

On silti jotain, mitä ruohonjuuritasollakin voitaisiin tehdä – jokainen voi opetella puhumaan palkoista. Petri Palmun mukaan Pron asiantuntijoista ja esimiehistä noin 80 prosenttia työskentelee lähes täydellisen palkkasalaisuuden yrityskulttuurissa.

 

Palkkasalaisuuden purkaminen auttaisi tutkijoiden mukaan korjaamaan räikeämpiä epäkohtia palkkaeroissa.

 

– Kuvitellaan, että tehdyn työn luonteella on vahva linkki palkan suuruuteen, mutta todellisuudessa linkki toimii vain puolittain. Palkat määräytyvät nyt osittain epäasiallisella tavalla. Esimerkiksi ongelmat tehdyn työn arvon mittaamisessa johtavat selittämättömiin palkkaeroihin. On hankala sanoa objektiivisesti, kuinka paljon arvokkaampaa jokin työ on verrattuna toiseen, Palmu sanoo.

Palkkasalaisuuden purkaminen auttaisi tutkijoiden mukaan korjaamaan räikeämpiä epäkohtia palkkaeroissa.

– Palkoista puhuminen on todella iso kulttuurinmuutos suomalaisilla työpaikoilla, mutta se pitää vain tehdä. Jos pelottaa liikaa, voi summat, työn vaativuuden ja työvuodet alalla kirjoittaa työkavereiden kanssa nimettömille lapuille ja tarkastella palkkoja yhdessä, Saari sanoo.

 

Palkkatasa-arvon kehittämisessä Saari toivoo lisäksi aktiivisuutta ammattiliitoilta ja työnantajajärjestöiltä.

 

– Toivoisin, että nämä tahot kehittäisivät yhteistyössä alakohtaisia palkkakartoitusmalleja. Myös työehtosopimuksia pitäisi kehittää ja luottamusmiehille taata paremmat tiedonsaantioikeudet.

Perheystävällisempiä toimintatapoja

Paljon voidaan tehdä yrityksissäkin. Saari nostaa esiin uramentoritoiminnan, naisten palkkaamisen johtotehtäviin ja toimintatapojen muuttamisen perheystävällisemmiksi. Toisin sanoen työpäiviä ei pitäisi venyttää iltoihin eikä kokouksia pitää silloin, kun lapset pitää hakea päiväkodista.

 

– Ei auta, että sanotaan naisille, että hakeutukaa vaativampiin tehtäviin. Eivät he hakeudu, jos se tarkoittaa sitä, että tilanne kotona muuttuu kestämättömäksi. Naisilla on yhä miehiä suurempi vastuu perheestä.  Myös suurin osa yksinhuoltajista on yhä naisia, Saari sanoo.

 

Ei auta, että sanotaan naisille, että hakeutukaa vaativampiin tehtäviin. Eivät he hakeudu, jos se tarkoittaa sitä, että tilanne kotona muuttuu kestämättömäksi.

Saari peräänkuuluttaa perhevastuiden jakamista ja päättäjien vastuuta.

 

– Isien perhevapaiden lisääminen olisi ollut konkreettinen askel perhevastuiden jaossa, mutta hallitus peruutti uudistuksen. Niin kauan kuin Suomessa naiset ovat vastuussa perheistä on palkkatasa-arvo kaukainen haave.

 

Viimeinen niitti palkkatasa-arvolle olisi Saaren mukaan työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen.

 

– Työehtosopimukset ovat olleet se perälauta, joka turvaa palkansaajalle minimipalkan. Jos minimi poistetaan, siitä kärsivät erityisesti matala- ja keskipalkkaisten naisten lisäksi nuoret ja maahanmuuttajat – ja heidänkin joukossaan erityisesti naiset. Kun kehitetään sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa, kehitetään samalla oikeudenmukaista palkkausta kaikille, Saari sanoo.

 

Suoraa puhetta palkoista


Milja Saaren (kuvassa) ja Tanja Lehtorannan Suoraa puhetta palkoista -webinaarissa tiistaina 20.3. puhutaan muun muassa palkkaeriarvoisuuden syistä ja pohditaan, miten palkkasyrjintää voitaisiin estää.

 

Huhtikuussa järjestettävissä alueellisissa Palkasta puhetta -jäsenkoulutusilloissa puhutaan myös palkkauksesta ja palkkatasa-arvosta. Saat koulutuksessa tietoa ja keinoja omasta palkasta, palkkauksesta ja palkkatasa-arvosta puhumiseen työpaikallasi. Lue lisää Proplussasta.

 

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelukoulutuksessa 24.–25.5. tietoa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaista sekä välineitä syrjinnän estämiseen luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille.