Rahoitusalan työnantajien mielestä viikonlopputyöstä maksettavat korvaukset ovat liian suuria. Työnantajien mielestä samassa yhteydessä, kun alan käytäntöjä viikonlopputyöstä uudistetaan, tulisi myös viikonlopputyöstä maksettavia korvauksia heikentää, sillä ne ovat työnantajan mukaan kohtuuttomia .

Pankkien liikevoitot ovat kuitenkin erittäin hyvällä tasolla. Esimerkiksi kaksi suurinta alan toimijaa, Nordea ja OP, ovat tehneet yli miljardin euron voiton kahtena edellisenä vuonna. Nordea on tehnyt Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana jokaisena vuonna vähintään 1,1 miljardia euroa voittoa.

Samoin OP:n liikevoitto on kasvanut läpi pitkän taantuman jatkuvasti, 372 miljoonasta eurosta vuonna 2009 aina 1,138 miljardiin euroon vuoden 2016. Ainoastaan vuonna 2011 OP teki liikevoiton kuin edellisenä vuonna, kun liikevoitto laski kahdeksan prosenttia edellisvuodesta 575 miljoonasta eurosta 525 miljoonaan euroon. Vuonna 2012 yrityksen liikevoitto oli noussut jo 601 miljoonaan euroon.

Tietenkään liikevoitto ei ole ainoa mittari kuvaamaan yrityksen toiminnan kannattavuutta. On tärkeää, että rahoitusalan yritykset menestyvät ja työllistävät Suomessa. Ala käy läpi rakennemuutosta, kun digitalisaatio mullistaa kenttää. Suomessa tämä on näkynyt jatkuvina yt-neuvotteluina.

Rakennemuutos ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimiala olisi kannattavaa. Esimerkiksi Nordean liikevoitto on pysynyt jatkuvasti yli miljardissa eurossa, samaan aikaan kun yritys on vähentänyt henkilöstöään vuoden 2007 vajaasta kymmenestä tuhannesta henkilöstä vuoden 2016 reiluun kuuteen ja puoleen tuhanteen henkeen.

Pankit ovat tuottaneet vuodesta toiseen satojen miljoonien voittoja, joten on vaikea niellä kokonaisena väitettä siitä, että viikonlopputyöstä maksettavat korvaukset olisivat kohtuuttomia. Mistä työnantajien nihkeys korvausten maksamiseen johtuu? Eivätkö satojen miljoonien eurojen voittojen tekijät ansaitse korvausta? Tällä hetkellä vaikuttaa valitettavasti siltä, että pankkien mielestä kiitos ei kuulu heille, jotka tuloksen tekevät.

Kirjoittaja on Pron yhteiskuntasuhteiden asiantuntija, jonka mielestä paikallista sopimista tarvitaan työmarkkinoiden kehittämiseen. Sanelemista ei niinkään.