Lounais-Suomi elää parhaillaan teollisuuden nousukautta.

Ylen mukaan alueen vientiteollisuuteen on lähivuosina syntymässä jopa 30 000 työpaikkaa, joista uusia on noin puolet. Turun telakoilta Uudenkaupungin autotehtaille tuotannot pyörivät tahdilla, jollaista ei ole nähty sitten finanssikriisin ja uutta väkeä palkataan.

Pitkien lamavuosien aikana Suomessa totuttiin kuulemaan uutisia teollisuuden hiipumisesta, irtisanomisista ja huonosta kannattavuudesta, ja tuotannon siirtämisestä ulkomaille halvempien kustannusten maihin. Puhuttiin Kiina-ilmiöstä.

Onko Lounais-Suomen ihme siis merkki teollisuuden paluusta? Aihetta käsiteltiin torstaina Satakunnan sydämessä, Porin ostoskeskus Puuvillan lavalla.

SuomiAreenan yhteydessä järjestetyssä Teollisuuden comeback -paneelissa puhuivat Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Teknologiateollisuus ry:n johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen, ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen sekä taloustieteilijä Sixten Korkman.

Inkeroinen muistutti panelisteja taantuman syvistä arvista: Suomen teollisuudesta on kymmenessä vuodessa lähtenyt 90 000 työpaikkaa ja teollisuuden kapasiteettia on purettu noin kahdellakymmenellä prosentilla.

Keskustelun tärkein sisältö käsittelikin sitä, miten Suomi pääsee nyt parhaiten mukaan uuden teollisuuden kehitykseen.

– Suomen pitäisi päästä edelläkävijän asemaan teollisuutta muokkaavissa megatrendeissä kuten digitalisaatiossa ja automaatiossa, mutta tällä hetkellä ikävä kyllä ollaan takamatkalla keskeisiin kilpailijamaihin nähden. Ilman aktiivisia omia toimenpiteitä tämä nousu voi jäädä lyhytaikaiseksi, Pron Malinen totesi kauppakeskukseen kerääntyneelle yleisölle.

Onko Kiina-ilmiö kääntynyt?

Teollisuudella pyyhkii nyt paremmin maissa, joista tuotantoa on tällä vuosituhannella ulkoistettu halvempien kustannusten perässä. Kaikkein selvimmin teollisuuden uusi nousu näkyy Saksassa ja Yhdysvalloissa, jonka konsulttiyhtiö Deloitte arvioi viime vuonna jo ohittaneen Kiinan teollisuuden kilpailukyvyssä. Mitä tämä oikein merkitsee?

– Paluumuutto ei tarkoita pelkästään sitä, että joku firma tuo tuotannon takaisin Kiinasta, vaan yleisesti sitä, että joku länsimainen kulutushyödyketuotanto on kannattavaa myös Euroopan päässä. Tällaista liikettä on, sanoo Pron elinkeinopoliittinen asiantuntija Henrik Haapajärvi puhelimessa.

Tilanteen tasoittumisen taustalla on monia kehityskulkuja, Haapajärvi kertoo. Alun alkaen yritykset siirsivät toimintoja Kiinaan osin markkinoillepääsyn vaatimusten vuoksi, nyt nuo investoinnit on tehty. Kiinan palkkakehitys on kaventanut eroa työvoimakustannuksissa.

Samalla moni yritys on havainnut, että tuotannon tuominen lähelle tarjoaa joustavuutta ja helpottaa laadunvalvontaa. Suomalainen Helkama siirsi jo vuonna 2010 Jopo-pyörien valmistuksen Taiwanista Hankoon. Siirron ansiosta Helkama saa kauden trendimallit ja -värit nopeammin markkinoille. Tuotantoa Suomessa ovat lisänneet muun muassa Solifer, Karhu ja monet muut valmistajat.

– Ilmiönä se ei ole Suomessa vielä niin voimakas kuin se on ollut Ruotsissa ja Saksassa, Haapajärvi sanoo.

Yksi suurimmista syistä ilmiön taustalla on viime vuosien teknologiamurros. Automaatio ja tuotantoa tehostavat innovaatiot lyövät jo laudalta puhtaan kustannustehokkuuden tuomat hyödyt, ja 3D-tulostus, teollisuusrobotiikka sekä teollinen internet mahdollistavat tuotteiden valmistuksen suoraan tilauksesta ja lähellä asiakasta.

Esimerkiksi urheiluvaatejätti Adidaksen tänä vuonna Saksassa käynnistyvä kenkätehdas pyörii pitkälti robottien voimin ja vastaa uusimpien kenkämallien nopeaan kysyntään Euroopassa. Samanlainen nopean tuotannon tehdas on rakenteilla myös Yhdysvaltoihin.

Asiantuntijoiden mukaan tulevaisuudessa korostuu etenkin lahjakkaan ja osaavan työvoiman merkitys kilpailukyvyn kannalta. Perinteisten liukuhihnatöiden paluuta on turha odottaa: uusi länsimainen teollisuus on pitkälti automatisoitua toimintaa, joka työllistää enemmän huippuosaajia kuin kouluttamatonta työvoimaa.

Panostuksia teknologiaan ja koulutukseen

Porin Puuvillan lavalla keinot Suomen teollisuuden hyvän vireen ylläpitämiseksi tiivistyivät koulutuksen ja digitalisaation panostuksiin.

Suomi jäi taantuman aikaan tuottavuudessa kilpailijoistaan jälkeen, ja tuottavuuden kasvattaminen edellyttää investointeja. Panelistit pitivät tärkeänä, ettei Suomi jää nyt teknologiatrendien kyydistä.

– Digitalisaatio tulee mahdollistamaan teollisen tuotannon pysymisen Suomessa, toisin kuin on ajateltu. Automaation ansiosta olemme samalla viivalla globaalissa kilpailussa kuin muutkin maat, Inkeroinen totesi.

– Johtaako automaatio ja digitalisaatio siihen, että tuotanto tulee takaisin Suomen kaltaiseen maahan, jonka etuna on koulutettu työvoima, vai siirtyykö se niihin maihin jotka ovat lähellä suuria markkinoita? Sitähän me emme ole, Korkman huomautti.

Kouluttamattoman ja matalan tuottavuuden työntekijöiden työttömyyteen uusi teollisuus ei sen sijaan tuo ratkaisua. Siihen vaaditaan ministeri Mykkäsen mukaan palkkajoustoa, jonka paikkaamiseksi edessä on lähes väistämättä jonkinlainen perustulomalli.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että menestyäkseen teollisuus kaipaa tuekseen vahvaa myynti-, muotoilu- ja palveluosaamista. Yksittäisen tuotteen sijaan suomalaisten teollisuusyritysten olisi luotava kokonaisratkaisuja ja elinkaaripalveluita, sillä juuri ne kiinnostavat asiakkaita.

Robotisaatiota ei ammattiliittoja edustaneiden Malisen ja Aallon mukaan pidä nähdä uhkana työllisyydelle, vaan keinona varmistaa korkea tuottavuus ja siten tuotannon pysyminen Suomessa.

– Uudenkaupungin autotehtaalla oli vuonna 2010 noin 180 teollisuusrobottia ja 900 työntekijää. Nyt heillä on 800 robottia ja 4000 työntekijää, Malinen totesi.