Tulevaisuudessa myös seitsemänkymppiset tekevät töitä, ja kaikenikäisten on opittava uutta. Yhä useamman ura koostuu eri vaiheista: yhden huipun sijaan ura muodostuu nousuista useille huipuille.
Yrityksillä on keskeinen rooli pidempien ja monivaiheisempien työurien tukemisessa. Työelämän asiantuntijat hahmottelevat, millaisia muutoksia kaivataan. Työeläkeyhtiö Elon työkykyjohtaja Kati Korhonen-Yrjänheikin mukaan valtaosa oppimisesta tapahtuu arjen työssä kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Tehtäväkierto, opintopiirit, osaamisen jakamisen hetket ja coaching vahvistavat osaamista. Korhonen-Yrjänheikin mukaan tämä edellyttää tietoista johtamista ja psykologisesti turvallista kulttuuria, jossa on lupa kokeilla ja epäonnistua.
Vakuutusyhtiö Fennian työhyvinvointipäällikkö Katja Granholm painottaa työn mukauttamista. Mukautettu työ mahdollistaa tilapäiset joustot, kun työntekijä ei voi työkyvyn vuoksi tehdä täyttä työaikaa tai tehtäviä on rajattava. Se tukee jaksamista ja säilyttää osaamisen työyhteisössä.
Ikäjakaumaltaan monimuotoinen työpaikka on tuottavampi ja luovempi. Erilaiset tiimit ymmärtävät asiakkaita monipuolisemmin ja ratkaisevat ongelmia paremmin. Raskaat alat kuitenkin haastavat, sillä kaikilla työkyky ei riitä eläkeikään. Tarvitaan työn muokkausta, tehtävänvaihtoja ja uudelleenkouluttautumista.
Myös työelämäpuhe kaipaa muutosta. Uran loppuvuosina tulisi olla normaalia hiljentää vauhtia, esimerkiksi siirtymällä johtajasta asiantuntijaksi, jos se tukee jaksamista.
- Työkuorman keventäminen voi olla uran loppupuolella viisasta, mutta usein se nähdään luovuttamisena. Näin ei kuitenkaan tulisi olla, Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Arno Ahosniemi linjaa.
Kuvassa haastateltavat Kati Korhonen-Yrjänheikki, Katja Granholm ja Arno Ahosniemi.
Teksti on alun perin julkaistu hieman erilaisessa muodossa Helsingin Sanomien Työ ja Ura -liitteessä 15.9.2025.