Kuuntelin tänään Finanssiala ry:n järjestämän paneelikeskustelun, jonka aiheena oli monihuippuinen työura. Paneelikeskustelussa nousi uudenlaisia ajatuksia siitä, miten uran ei aina tarvitse olla suoraviivaisen nousujohtoinen hamaan loppuun saakka. Tämän asian mieltäminen voi vaatia sitä, että asettaa omat aivonsa erilaiseen asentoon. Perinteisestihän ajatellaan, että uran kohokohta on juuri ennen eläkkeelle pääsyä.
Tilaa hengittää – ja kasvaa
Keskustelussa todettiin, että on ihan ok vaikkapa siirtyä uran loppuvaiheessa johtotehtävästä asiantuntijaksi. Ehkä jopa antaa itselleen happea lyhennetyn työviikon avulla. Samalla vapautuvat tunnit voivat tarjota vaikkapa opiskelijalle tilaisuuden kasvaa vähitellen tehtävän uudeksi osaajaksi.
Monihuippuisuus voi käsittää monenlaisia asioita, työnkiertoa, erilaisia työaikajoustoja, mentoroijana toimimista jne.
Lisäksi nousi esille myös ajatus siitä, että jo uran eri vaiheissa on syytä miettiä omaa osaamistaan ja sitä, miten osaamista voisi muotoilla jo hyvissä ajoin niin, että se tukee monihuippuisuutta.
Monihuippuisuus on työelämän tulevaisuutta
Työnantajien näkökulmasta monihuippuisuus mahdollistaa pidempiä työuria, kun ihmiset jaksavat työssä pidempään esimerkiksi tekemällä lyhyempää työaikaa. Tämä on kriittinen asia jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa, kun monella alalla on odotettavissa työvoimapulaa.
Mielestäni työuran monipolvisuuden lisäksi voisi puhua myös työuramuotoilusta vastaavasti kuin puhutaan palvelumuotoilusta. Muotoilua tehdään yksilön näkökulmasta niin, että ura voi jatkua pidempään kuin ehkä perinteisessä mallissa, jossa vauhti ja vastuut vain kiihtyvät työuran päätöstä kohden.
Keskustelu monihuippuisuudesta jatkuu UusioUra-tapahtumassa syyskuussa. Tule kuuntelemaan, voisiko monihuippuisuus tai työuran muotoilu olla sinun juttusi. Nähdään syyskuussa!