Tarkastelen tässä blogissa naisten työllisyyttä viime vuosikymmeninä ja sen muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä käyttäen hyväksi virallisia tilastoja. Taaksepäin katsoen 1990-luvun lama rikkoi silloisen samanarvoisuutta edistävän tasapainon, jolla pystyttiin sovittamaan yhteen naisten työnteko, toimeentulo ja vanhemmuus. Toipuminen romahduksesta on kestänyt pitkään. Viimeisinä vuosina on nähtävissä merkkejä, että paluu tasapainoon voisi olla mahdollinen.
Suomessa elettiin täystyöllisyyden aikaa 1980-luvun lopulla. 1990-luvun lama leikkasi työllisyysastetta vuosikymmen alun 74 prosentista neljässä vuodessa 60 prosenttiin. Työllisyys toipui pudotuksen jälkeen hitaasti finanssikriisin ja niin sanotun menetetyn vuosikymmenen leikatessa taloudellista kasvua vielä 2000-luvulla. Vasta koronakriisin helpottaessa työllisyys hypähti nykyiselle 75 prosentin tasolle.
Paluu sukupuolten yhdenmukaiseen työllisyyteen
Ennen 1990-luvun lamaa naisten ja miesten ikäryhmittäinen työllisyys noudatti sangen yhdenmukaista kulkua. Lama romahdutti naisten ja miesten työllisyysastetta, mutta tämän lisäksi naisten työllisyys laski erityisesti 25–39-vuotiaiden ikäryhmässä. Tähän vaikutti syntyvyyden nousu ja 1980-luvun lopulla käyttöön otettu kotihoidon tuki, jolla tuettiin lapsen hoitamista kotona 3-vuotiaaksi asti.
Lama-aikana kotihoidon tuen käyttö oli suosittua, varsinkin kun sitä sai hetken aikaa työttömyyskorvauksen lisäksi. Laman kestäessä tuen käyttö vakiintui yleiseksi tavaksi. Tukea käyttivät erityisesti naiset, joilla ei ollut työpaikkaa, johon palata hoitovapaan jälkeen. Tuen tulkittiinkin olevan monelle naiselle ansa, josta oli vaikea palata työelämään.
2000-luvun alun kestävyysvaje-keskustelussa työllisyysastetta haluttiin nostaa, paitsi työuran loppupäässä, myös uran alussa ja 25–39-vuotiaiden naisten ryhmässä. Viimeaikaiseen työllisyysasteen yleiseen nousuun on liittynyt työllisyyden nopea kasvu juuri tässä ikäryhmässä. Rajuinta kasvu on ollut kolmekymppisillä naisilla, joiden työllisyysaste nousi kuudessa vuodessa peräti kymmenen prosenttiyksikköä. Nykyisin naisten ja miesten työllisyysastekäyrät kulkevat jälleen hyvin yhdenmukaisena läpi eri ikäryhmien.
Naisten työllisyyden nousun moninaiset syyt
Koronan jälkeisen ajan nopea taloudellinen kasvu on tarjonnut monelle naiselle mahdollisuuden työllistyä. Toisaalta koronarajoitukset myös kurittivat monia kotitalouksia, mikä lisäsi tarvetta saada lisää tuloja. Pienten lasten kotihoitoon käytetty aika on lyhentynyt. Kymmenen vuotta sitten kotihoidon tuen piirissä oli puolet 9–24 kuukauden ikäisistä lapsista. Vuonna 2021 osuus oli laskenut 38 prosenttiin. Alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste oli 43 prosenttia vuonna 2013. Vuoteen 2021 mennessä osuus nousi 61 prosenttiin. Myös opiskelijat tekevät palkkatyötä aikaisempaa enemmän.
Työssäkäynnin mahdollisuutta on lisännyt myös se, että lapsia hankitaan aikaisempaa harvemmin. Vuonna 1990 35-vuotiaista naisista lapsettomia oli 20 prosenttia. Nyt luku on noussut 35 prosenttiin. Kokonaishedelmällisyysluku, joka kertoo kuinka monta lasta nainen synnyttää elämänsä aikana, on laskenut 1,8:sta 1,3:een. Syntyvyyttä on laskenut muun muassa lasten hankkimisen lykkääminen myöhempään elämänvaiheeseen tai päätös olla hankkimatta lapsia sekä heikko taloudellinen tilanne ja työsuhteen epävarmuus.
Työn ja perheen sekä työn ja opiskelun yhteensovittamista on helpottanut osa-aikatyön yleistyminen. Vuonna 1990 25–44-vuotiaista työllisistä naisista 10 prosenttia teki osa-aikatyötä. Vuoteen 2022 mennessä osuudet olivat nousseet 25–34-vuotiailla 20 prosenttiin ja 35–44-vuotiailla 15 prosenttiin. Osa-aikatyöntekijöistä kuitenkin kolmannes tekee osa-aikatyötä vastentahtoisesti ja haluaisi mieluummin kokoaikatyön.
Työttömyys ja työvoimapula
Työllisyyden nopea kasvu toi mukanaan työvoimapulan. Yrityksistä noin neljännes ilmoittaa ammattityövoiman puutteen rajoittavan yrityksen kasvua. 1980-luvun lopulla oli hyvin samanlainen tilanne. Taas kerran pula on suurin naisvaltaisilla palvelualoilla, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä majoitus- ja ravintola-aloilla. Työ- ja elinkeinoministeriö laski, että viime vuonna Suomeen jäi syntymättä 130 000 työpaikkaa työvoimapulan takia. Tämä olisi nostanut työllisyysastetta reilut kolme prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla.
1980-luvun lopulla meillä vallitsi täystyöllisyys. Työttömyysaste oli noin kolme prosenttia. Nyt työvoimapulasta huolimatta työttömyysaste on seitsemän prosentin tasolla. Se on hieman enemmän kuin ennen koronaa. Tätä selittää viime vuosina 100 000 kansalaisen siirtyminen työvoiman ulkopuolelta työvoimaan, joko työllisinä tai työttöminä työvoimapalvelujen piiriin. Työvoiman kova kysyntä on kannustanut ihmisiä työmarkkinoille paremmin kuin mikään työllisyyden aktiivimalli.
Kestävyysvaje helpottaa
Toinen merkittävä muutos ikäryhmittäisessä työllisyysasteessa on työllisyyden väheneminen nuoremmissa ikäryhmissä ja työssäkäynnin jatkuminen vanhemmalle iälle. Ensimmäinen johtuu pitkälti koulutusaikojen pitenemisestä ja jälkimmäinen väestön koulutustason noususta ja terveydentilan paranemisesta. Nykyään työssäkäynti jatkuu monella vielä eläkeiän saavuttamisen jälkeenkin. 65–69-vuotiaista naisista työllisiä oli 16 prosenttia ja miehistä 24 prosenttia vuonna 2022.
Työllisyyden ”uusi normaali”?
1980-luvun jälkeen Suomessa on eletty pitkään hitaan talouskasvun aikaa. Vasta nyt olemme päässeet samalle tuotannon ja työllisyyden tasolle. Kasvu on ollut niin kansantaloudelle, työntekijöille kuin yrityksille varsinainen win-win-win -tilanne.
Elämäämme varjostaa kuitenkin monien yhtäaikaisten kriisien aiheuttamat epävarmuudet, jotka voivat helposti romuttaa saavutetun tilan. Tämä aika vaatisi poliittisia ratkaisuja ja työelämän parttien yhteistyötä, jotka rauhoittaisivat taloutta ja työmarkkinoita. Naisten asemaa työelämässä vahvistaisi edelleen hoivavastuun tasaisempi jakautuminen ja kokoaikaisten työsuhteiden lisääntyminen naisaloilla. Näin hyvä kehitys voisi vakiintua ja tästä tilanteesta voisi muodostua se odotettu koronan jälkeinen ”uusi normaali”.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron tutkija, joka on aikaisemmin tutkinut naisten työssäkäyntiä ja siihen eri vuosikymmeninä vaikuttaneita tekijöitä Suomessa. Tasa-arvonpäivää vietetään 19. maaliskuuta.