Toimihenkilöille on annettava työaikalain mukaan jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika. Jos työ on järjestetty jaksotyöksi, millä tarkoitetaan aiempaa periodityötä, on työntekijälle annettava vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana.

Vuorokausilepoa voidaan lyhentää noudatettaessa liukuvaa työaikaa työntekijän päättäessä työhön tulonsa ja lähtönsä ajankohdista. Vuorokausilevon tulee kuitenkin olla vähintään seitsemän tuntia.

Näin yksiselitteiset vuorokausilepoa koskevat säännökset rajoittavat ylityön tekemistä tehokkaammin kuin ylitöiden enimmäismääristä säännellyt katot. 11 tunnin vuorokausilevon antaminen toimihenkilölle merkitsee sitä, että 8 tunnin säännöllistä työaikaa tekevä toimihenkilö voi tehdä ylityötä enintään 4,5 tuntia vuorokaudessa, koska työpäivää pidentää vähintään 30 minuutin ruokatauko.

Jos työn tarkoituksenmukainen järjestely sitä edellyttää, voivat työnantaja ja luottamusmies tai muu henkilöstöryhmän edustaja sopia vuorokausilevon tilapäisestä lyhentämisestä toimihenkilön suostumuksella.

Laki antaa mahdollisuuden poiketa lepoajoista tilapäisesti, kuitenkin enintään kolmen peräkkäisen vuorokausilevon aikana kerrallaan:

• kun toimihenkilön työvuoro muuttuu
• jos työtä tehdään useita jaksoja vuorokaudessa
• jos työntekijän työpaikka ja asuinpaikka tai hänen eri työpaikkansa ovat kaukana toisistaan
• kausiluonteisessa työssä ennalta arvaamattoman ruuhkahuipun hoitamiseksi
• tapaturman ja tapaturman vaaran yhteydessä
• turvallisuus- ja vartiointityössä, joka edellyttää läsnäoloa omaisuuden tai henkilöiden suojelemiseksi tai
• työssä, joka on välttämätöntä toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Viimeksi mainituissa tilanteissa tulee vuorokausilevon olla kuitenkin vähintään viiden tunnin pituinen. Toimihenkilölle on annettava lyhennetyn vuorokausilevon korvaavat lepoajat mahdollisimman nopeasti, viimeistään yhden kuukauden kuluessa. Tämä toteutuu yleensä itsestään, kunhan palataan noudattamaan säännöllistä työaikaa.

Työaikalain mukaan viikoittaista vapaa-aikaa koskevista säännöksistä voidaan poiketa:

• milloin toimihenkilöä tarvitaan hätätyössä
• milloin toimihenkilön säännöllinen työaika vuorokaudessa on enintään 3 tuntia,
• milloin työn tekninen laatu ei salli joidenkin toimihenkilöiden täydellistä työstä vapauttamista tai
• milloin toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi.

Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää myös keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana noudatettaessa keskimääräisen työajan järjestelmää. Vapaa-aikaa tulee olla tällöin kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.

Pääsääntöisesti sunnuntaivuorokausi on rauhoitettava lepoajaksi. Viikkolevon ajankohdasta voidaan poiketa, jos toimihenkilö suostuu siihen. Poikkeuksen tekeminen ei merkitse sitä, että toimihenkilö jäisi kokonaan ilman viikkolepoa. Viikkolevon tulee olla yhdenjaksoinen vapaa. Vapaa-aikaa ei saa välillä keskeyttää esim. muutaman tunnin työskentelyllä.

Kun toimihenkilö on viikkoleponsa aikana työssä, on tästä suoritettava korvaus, joka on:

1. vastaava vapaa-aika viimeistään seuraavan kolmen kalenterikuukauden aikana (osassa Pron työehtosopimuksia on sovittu, että vapaa tulee antaa kuukauden kuluessa) tai
2. jos toimihenkilö suostuu, rahakorvaus, joka vastaa viikkolepoa ”loukkaavien” tuntien peruspalkkaa (lisäksi palkka tehdyiltä tunneilta ja mahdolliset yli- ja sunnuntaityökorotukset)