Ammatissa Pro / Pirkko Koivu, Tiina Pelkonen 5.11.2018
Vielä kymmenen vuotta sitten turkulainen Mikko Vuori työskenteli paperinpäällystyskoelaitoksella Raisiossa. Vapaa-ajallaan hän toimi taloyhtiön ja aluehuoltoyhtiön hallituksessa.
– Minulta kysyttiin, kiinnostaisiko isännöitsijän työ. Vaihdoin alaa, koska kaipasin vaihtelua linjastolla työskentelylle, Vuori sanoo.
Hänen uusi työnantajansa Turun Isännöintikeskus kannusti kouluttautumaan, ja Vuori hyödynsi mahdollisuudet. Hän on suorittanut auktorisoitu isännöitsijä -pätevyyden, johtamisen erikoisammattitutkinnon, isännöitsijän erikoisammattitutkinnon sekä muitakin työn ohessa suoritettavia tutkintoja.
– Minulle on sattunut työnantaja, jonka avulla olen päässyt kursseille ja olen pystynyt menemään eteenpäin.
Vuoren mukaan isännöitsijän työ on mielenkiintoista, ja joka päivä tulee vastaan uusia asioita. Kuormittavaa on töiden kasaantuminen tiettyihin vuodenaikoihin, tosin nykyisin Vuori pystyy entistä paremmin vaikuttamaan asiaan itse.
– Suurin osa kokouksista on keväisin, mutta toisia asioita voin sijoittaa syksylle tasatakseni työkuormaa. Kokousajat riippuvat myös kohteista, esimerkiksi vuokrataloissa kokoustetaan syksyisin.
Kokouksia ei lasketa työajaksi
Kokoukset ja työaika ovat isännöitsijän työn keskeisiä kiistakysymyksiä. Isännöitsijöillä ei ole varsinaista työehtosopimusta. Mikko Vuoren työpaikalla on erikseen sovittu, että siellä isännöitsijöihin sovelletaan kiinteistöalan työehtosopimusta. Sen sopijapuolet ovat Pro ja Kiinteistötyönantajat. Se on kuitenkin tarkoitettu kiinteistöalan esimiestehtävissä, palveluteknisissä töissä sekä toimistotyötehtävissä työskenteleville.
Pron kiinteistö- ja talotekniikka-alan sopimusalavastaava Sanna Nurminen kertoo, että kun kiinteistöalan tessin yleissitovuus aikoinaan vahvistettiin, sosiaali- ja terveysterveysministeriön alainen yleissitovuuden ratkaisulautakunta rajasi ratkaisussaan isännöitsijät sen ulkopuolelle.
Pro haluaisi tehdä isännöitsijöille työehtosopimuksen, ja Nurmisen mukaan Prolla on paras käsitys isännöitsijän työn erityispiirteistä.
– Työaika on ongelma numero yksi. Suuri osa ei voi laskea iltoihin sijoittuvia kokouksia työaikaansa.
Ne on korvattu kokouspalkkioina, jotka rahallisesti korvaavatkin työajan melko hyvin. Ajallisesti iltakokoukset ovat kuitenkin valtava rasite, koska ne tehdään varsinaisen työajan lisäksi.
– Keväisin isännöitsijät tappavat itsensä työllä, kun suurin osa yhtiökokouksista on silloin, Nurminen sanoo.
Se, kuuluvatko isännöitsijät työaikalain piiriin vai eivät, on erittäin epäselvää. Aluehallintoviraston mukaan kuuluvat, mutta alan suurin toimija Realia oli eri mieltä. Hallinto-oikeuden päätös käytännössä vapautti Realian ja antoi ymmärtää, että kyseessä on yksittäistapaus.
Sanna Nurmisen mukaan työaikalain piiriin kuulumattomuutta perustellaan työn itsenäisellä luonteella.
– Työnantajat eivät kuulemma pysty valvomaan isännöitsijöiden työtä, josta osa suoritetaan muualla kuin toimistossa. Työaikalaki koskee kuitenkin muita palkansaajia, esimerkiksi etätöitä tekeviä tai asiakkaiden luona käyviä, Nurminen lisää.
Pappi, poliisi ja sosiaalityöntekijä
Kokoukset eivät aina ole isännöitsijän työn kuormittavin asia.
– Isännöitsijän pitää olla pappi, poliisi ja sosiaalityöntekijä. Kun asukkailla ei ole ketään, kelle purkaisivat sosiaalisia ongelmiaan, he soittavat isännöitsijälle, Sanna Nurminen sanoo.
Mikko Vuori sietää tämän puolen työstään kokemuksen tuomalla rauhallisuudella. Hänen mukaansa kaikissa asiakaspalveluammateissa kohdataan joskus ärhäkkäitä asiakkaita.
– Tullaan ja huudetaan, eikä yleensä oikealle ihmiselle. Mutta kun on kymmenen vuotta tätä tehnyt, sitä vain kuunnellaan ja annetaan mennä toisesta korvasta ulos. Joskus voi seuraavana päivänä tulla uusi puhelu ja anteeksipyyntö.
Isännöitsijän työ on muuttunut ratkaisevasti alan keskittymisen myötä. Enää ei juuri ole pieniä isännöintiyrityksiä, joissa isännöitsijät kuuluvat omistajiin, vaan muutama iso, joissa isännöitsijät ovat palkkatöissä.
Isännöitsijöiden kilpailukieltosopimukset voivat myös olla kohtuuttomia ja tehdä työpaikan vaihtamisesta käytännössä hyvin hankalaa.
Tyypillinen noidankehä
Isännöitsijöistä on pulaa eli työpaikka on aika varma, jos on alan osaamista. Isännöitsijän ammattitutkinto ja isännöitsijän erikoisammattitutkinto ovat julkisin varoin kustannettuja, mutta niihin päästäkseen pitää jo olla joko työ- tai harjoittelupaikka alalla. Muut koulutukset ovat yksityisiä.
– Tulevaisuudessa ala automatisoituu, ja isännöitsijän rutiinityön tarve vähenee. Toisaalta rakennuskannan vanhentuessa korjausrakentamisen osaajista on huutava pula.
Pro tekee jäsenhankintaa isännöitsijöiden keskuudessa, mutta työsarkaa riittää.
– Se on tyypillinen noidankehä: moni ei liity, koska meillä ei ole heille työehtosopimusta. Emmekä me voi tehdä työehtosopimusta, ennen kuin meillä on riittävän paljon isännöitsijöitä jäseninä.