Kartoittaja Minna Simolalla on oman alansa työuraa takanaan jo reilut 15 vuotta. Ennen Maanmittauslaitosta pardialainen aktiivi työskenteli vuosia vuorotyössä Nokialla.

− Halusin päivätöihin ja kysyin, josko pääsisin Maanmittauslaitokselle edes työharjoitteluun. Sillä tiellä ollaan, enkä vaihtaisi päivääkään pois.

Alussa Simola työskenteli 60 prosenttia maastokartoittajana ja 40 prosenttia sisätöissä.

− Tuolloin 2000-luvun alkupuolella alan murros teki kartanpiirtäjistä liki katoavan luonnonvaran. Minäkin kehitin itseäni kouluttautumalla moniosaajakartoittajaksi. On hienoa, että työpaikalla arvostetaan oppimista, jolla voi laajentaa omaa toimenkuvaansa.

Työtä oikealla asenteella

Erilaiset maanmittaustoimitukset ovat kuuluneet MML:lle jo yli 200 vuoden ajan. Pitkäaikaiselle kartoittajalle on tuttua koko maanmittaustoimituksen elinkaari.

− Toimitukset kootaan työjonoon ja numeroidaan. Maastotehtävien lisäksi työhön kuuluu tuottaa toimituskarttoja, laatia asiakirjoja ja laskuttaa asiakasta.

Maastotyöt voivat viedä Simolan myös kotokulmia kauemmaksi.

− Huittisissa kului kolme viikkoa: työsarkana oli kuntatie 12 Rauman satamasta sisämaahan. Seuraavana on Turun E18-kehätie. Illaksi ehtii kotiin, mutta maisemat vaihtuvat.

Kun kartoittaja paiskii ulkotöitä, aina ei arvaisi, että maastossa vesisateessa ja savessa rämpivän hiipijän hupun sisältä paljastuu nainen.

− Kyllä tässä työssä asennetta tarvitaan!

Oppia ja oppimista

Maanmittauslaitoksen työaikajärjestelmä on mahdollisimman joustava. Liukuma ulottuu klo 6:sta klo 23:een, eikä työaika ole paikkasidonnainen.

− Tietoliikenneyhteydet ovat turvalliset ja mahdollistavat työskentelyn melkeinpä missä vain: maastossa, toimistolla, virastoissa ja asiakkaiden luona. Maanmittauslaitoshan on asiakkaita varten. Itse teen töitä toimistolla maastopäiviä lukuun ottamatta, sillä on mukava nähdä kollegoita.

Tietoliikenneyhteydet ovat turvalliset ja mahdollistavat työskentelyn melkeinpä missä vain: maastossa, toimistolla, virastoissa ja asiakkaiden luona.

Simolan mukaan työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen onnistuu ja saldovapaat voi yhdistää vuosilomiin. Kaikki perustuu molemminpuoliseen luottamukseen työntekijän ja työnantajan välillä.

Päivätyön ohella Simola ehtii paljon muutakin. Hän aloittaa neljännen vuotensa Jako-kouluttajana. Jako-tietojärjestelmä liittyy kiinteistörekisterinpitoon. Lisäksi Simola toimii mentorina neljälle aktorille: yhteydet pelaavat Salosta Skypen kautta Poriin, Seinäjoelle ja Kajaaniin.

− Omaa osaamista kannattaa jakaa, mutta mentorointi on itselle myös oppimisen paikka. Aktorit kysyvät ja kyseenalaistavat, joten joudun itsekin ottamaan selvää asioista.

Luottamustoimi tuntuu omalta

MML:lla on toimipaikkoja 37 paikkakunnalla ja työntekijöitä on noin 1 760, joista 14 on Salossa.

Simola toimii Maanmittauslaitoksen tekniset MATE ry:n alueellisena luottamusmiehenä.

− Kun minua houkuteltiin ehdokkaaksi, mietin viikon, mitä osaan tehdä. Yhdistystoiminnassa tärkeää on kuunteleminen, ja on sanottu, että minulle on helppo tulla juttelemaan.

Simola on ollut luottamustoimessaan neljä vuotta ja hänellä on 130 edustettavaa. Hänen mukaansa luottamusmiehet sekä laitoksen johto ja esimiehet keskustelevat rakentavassa hengessä.

− Yhteistyö koko luottamusmiesverkoston kanssa sujuu hyvin. Aina on saanut tarvittaessa apua. Luottamusmiesklinikalla kuukausittain puimme ajankohtaisia asioita Skypen välityksellä.

Luottamusmiesklinikalla puimme ajankohtaisia asioita Skypen välityksellä.

Simolan mukaan ay-toiminta on haastavinta muutoksissa. Parhaillaan MATEn viisi jäsenyhdistystä miettivät, liittyvätkö ne mukaan Pardian fuusioituessa Ammattiliitto Prohon.

− Tärkeintä on, että työntekijän asema vahvistuu ja edunvalvonta toimii.

Rikokset ratkeavat vapaalla

Kartoittaja ehtii tehdä muutakin kuin töitä, vaikka läppäri onkin liian helppo napata mukaan.

− Kotona on omat touhunsa: pihapuuhat, lukeminen ja metsässä samoilu. Hektisen päivän jälkeen on hyvä vetäytyä puiden siimekseen kuuntelemaan linnunlaulua.

Metsän lisäksi Simola koukuttuu dekkareista, kuten Michael Connollyn rikosromaaneista.

− En saanut kirjastosta kaikkia, joten menin listani kanssa Salon iltatorille pokkarimyyjän luo. Onneksi löysin puuttuvat kaksi kirjaa − oli ihan pakko kahlata koko tuotanto. Rikoksien ratkaiseminen kiinnostaa enemmän kuin jokin romantiikkahömppä, summaa Simola.