Muistatko vielä, mitä olit tekemässä, ennen kuin yksi tai kaikki edellä mainituista asioista kiinnittivät hetkiseksi huomiosi?

Niinpä. Aivomme eivät pysy ärsyketulvan perässä.

On vaikea löytää työtehtävää tai -tilannetta, jossa muisti ei kuormittuisi, sillä tietotyön elementtejä on nykyään myös fyysisissä tai luovissa töissä.

Työmuisti on haavoittuva

Työmuistin tarkkaavaisuus voi kohdistua vain yhteen asiaan kerrallaan. Työmuistin ”työpöydälle” eli odottamaan käsittelyä mahtuu vain neljä asiaa kerrallaan.  

– Työmuisti on muistin ja tarkkavaisuuden järjestelmien heikoin lenkki, kertoo aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Työmuisti on muistin ja tarkkavaisuuden järjestelmien heikoin lenkki.

Huomiomme kiinnittyy tahtomattakin ääni- tai visuaaliseen ärsykkeeseen, esimerkiksi huoneen poikki kulkevaan kollegaan tai viesti-ilmoitukseen. Silloin työmuistissa oleva prosessi katkeaa, ja joudumme aloittamaan alusta.

Aistimuistin kapasiteetti on puolestaan todella suuri. Aistimusten vastaanottaminen ei ole tietoista toimintaa, vaan aivomme rekisteröivät niitä tahdosta riippumatta.

Pitkäkestoisen muistin kapasiteetti on rajaton, mutta aivot tarvitsevat unen tuomaa prosessointiaikaa, jotta uudet asiat siirtyvät työmuistista pitkäkestoiseen muistiin.

 Aivot oppivat keskeyttämään

Hälyisässä avokonttorissa monilla on vaikeaa keskittyä. Toisaalta keskittyminen voi karata myös hyvin häiriöttömässä ympäristössä työskennellessä.

Keskittyminen voi karata myös hyvin häiriöttömässä ympäristössä työskennellessä.

– Moni meistä on jo siinä tilanteessa, ettei pysty keskittymään, vaikka ulkoisia ärsykkeitä olisi vähän. Olemme opettaneet aivot siihen, että pitää yrittää tehdä useaa asiaa yhtä aikaa, Minna Huotilainen sanoo.

Multitaskaaminen ei kuitenkaan ole oikeasti mahdollista. Jos selailee pakonomaisesti kännykkää samalla kun on videopalaverissa, on syytä tehdä muutoksia työskentelytapoihinsa.

Vuorokausirytmi kuntoon

Nykyelämä runsaine aistiärsykkeineen on raskasta aivoillemme, jotka ovat pysyneet samanlaisina ainakin viimeiset 20 000 vuotta.

Luolamiesaivot ovat virittäytyneet tarkkailemaan ympäristöään: kuuluuko villipedon ääniä, näkyykö tuolla jotakin huolestuttavaa? Iltaisin luolamiehen aivot lepäävät, hän on ehkä tuijotellut tuleen ja torkkunut. Samalla aivot ovat saaneet palautua. Hyvin nukutun yön jälkeen asiat ovat siirtyneet pitkäkestoiseen muistiin.

Luolamiesaivot ovat virittäytyneet tarkkailemaan ympäristöään: kuuluuko villipedon ääniä, näkyykö tuolla jotakin huolestuttavaa? 

Toimiakseen hyvin tietotyöläisenkin aivot tarvitsisivat selkeätä valoisan ja pimeän, aktiivisuuden ja levon vuorottelua. Jotta asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin ja ihminen oppii uutta, tarvitaan niiden lisäksi palauttavaa unta.

Todellisuus on monesti toista: valo on näyttöruutujen valoa, päivällä istutaan, ja aktiivisin aika sekä liikkuminen jää iltaan. Osalla vuorotyö laittaa vuorokausirytmin päälaelleen. Ei ihme, että keskittymiskyky on koetuksella.

Pitkäkestoisesta stressistä palautuminen vie aikaa

Stressitila, jossa pystytään toimimaan nopeasti, on ollut ihmisille elintärkeä, mutta jos taistele tai pakene -tila jää päälle, alkaa stressi kuluttaa aivoja. Kun stressi muuttuu pitkäkestoiseksi, muisti pätkii ja keskittymiskyky heikkenee entisestään.

Stressin aiheuttavat muistioireet voivat olla hyvin pelottavia, kun nimet ja tutut asiat vain katoavat. Onneksi aivot palautuvat, jos ne saavat siihen mahdollisuuden.

Mutta kuinka kauan aivojen elpymisessä kestää?

Nyrkkisääntö on, että palautuminen vie noin puolet siitä ajasta, jonka on ollut stressaantunut.

 – Tarkkoja aikarajoja on vaikea antaa, mutta kuukauden vaikeasta stressitilasta palautuminen vie ainakin kaksi viikkoa. Nyrkkisääntö on, että palautuminen vie noin puolet siitä ajasta, jonka on ollut stressaantunut. Viikonloppu tai parin päivän loma ei siis riitä, kertoo Minna Huotilainen.

Pitkäkestoisesta stressistä palautuminen vaatii aina myös ”hyvää elämää” eli riittävää unta, hyvää ravintoa sekä liikuntaa ja muuta mielekästä tekemistä.