Suomalaisten eläkkeiden raameja on uudistettu lähimenneisyydessä myös vuosina 2005 ja 2017. Näiden eläkeuudistusten kohdalla suurin uudistus koski vähimmäiseläkeiän muutoksia. Nyt tehdyssä uudistuksessa muutokset ovat verrattain pieniä.
Uusimmasta eläkeuudistuksesta sovittiin työeläketyöryhmässä, jossa istuivat työntekijä- ja työnantajapuolten keskusjärjestöt. Maan hallitus toivoi työryhmältä ratkaisun, jolla parannetaan eläkejärjestelmän kestävyyttä ja vahvistetaan julkista taloutta.
Työryhmä saavutti molemmat siltä vaaditut tavoitteet. Sovussa päätettiinkin kahdesta asiasta. Ensinnäkin päätettiin kasvattaa eläkesijoitusten riskiä eli työeläkeyhtiöt saavat sijoittaa entistä enemmän osakkeisiin.
Tämän lasketaan vahvistavan julkista taloutta noin 0,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ajatus perustuu siihen, että riskien kasvattaminen voi tuottaa lisää tuottoa tulevaisuudessa.
Toinen merkittävä asia, josta sovittiin, on niin sanottu inflaatiovakauttaja. Jatkossa meillä olisi automaattinen vakauttaja, joka leikkaisi työeläkeindeksiä, jos inflaatiovauhti olisi palkkoja nopeampi. Eli varsinaisiin eläkkeisiin ei koskettaisi, mutta niiden inflaatiokorjausvauhtia leikattaisiin, jos hinnat kasvaisivatkin voimakkaasti.
Hintojen voimakkaan kasvun seurauksena vuonna 2023 työeläkeindeksi nousi 6,8 prosenttia ja vuoden 2024 alussa 5,7 prosenttia.
Tehty päätös tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi geopoliittisten tai muiden syiden vuoksi inflaatio nousisi jatkossa voimakkaasti, työeläkkeiden inflaatiokorjaus olisi oikeaa inflaatiovauhtia pienempi. Tämä söisi taas eläkkeiden reaaliarvon eli ostovoiman.
Alhainen syntyvyyskehitys aiheuttaa epävarmuutta
Eläkejärjestelmän uudistamisessa pyritään yhdistämään toisiinsa usein monta eri tavoitetta ja lopputulos on usein tasapainottelua. Halutaan yhtäältä varmistaa, että eläkkeet ovat riittävällä tasolla ja työeläkemaksut kohtuullisia.
Epävarmuutta tulevaisuuden kestävyyden näkökulmasta aiheuttaa alhainen syntyvyyskehitys. Tammikuussa Tilastokeskuksen julkaisemat syntyvyystiedot olivat jälleen tilastohistorian matalimpia. Lisäksi työkyvyttömäksi jäävien volyymilla on väliä.
Toisaalta järjestelmän kestävyyden näkökulmasta on saatu positiivista tietoa siitä, että vanhuuseläkkeelle siirrytään aiempaa myöhemmin vuoden 2017 uudistuksen jälkeen.
Nämä kaikki ovat tärkeitä lukuja ja näkökulmia tulevia uudistuksia pohtiessa. On perusteltua tarkastella väliajoin uusimpien syntyvyyden ja työikäisen väestön tietojen perusteella eläkejärjestelmän kestävyyttä.
Kirjoittaja on Pron talouspoliittinen asiantuntija