Syrjintää, työttömyyttä ja huonommat työsuhteen ehdot – vammaisten ihmisten asema työelämässä on heikko

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin kaksi tuoretta tutkimusta kertoo laajoista puutteista vammaisten ihmisten työmarkkinatilanteessa.

- Vammaiset työntekijät ja työnhakijat kohtaavat haasteita työelämässä myös meillä Suomessa, vaikka syrjintä on meillä laissa kielletty. Työnantajilla on velvollisuus edistää vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja tarjota tarvittaessa kohtuullisia mukautuksia, kuten työpisteen, työajan tai välineiden muokkaamista. Näistä oikeuksista ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa, ja negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot haittaavat niiden toteutumista, Pron tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta muistuttaa.

Brasiliassa ja Indonesiassa toteutetut tutkimukset paljastavat karun totuuden vammaisten ihmisten työmarkkina-asemasta. Se on monelta osin huono. Kaikissa kolmessa tutkitussa maassa, kaikissa työntekijäryhmissä ja kaikilla toimialoilla vammaisilla ihmisillä asioiden todetaan olevan työelämässä huonommin kuin vammattomilla.

Heikko tilanne ei ole yllätys, koska myös monissa muissa maissa vammaisten ihmisten työllisyydessä ja toimeentulossa on paljon parannettavaa. Suomessa arviot vammaisten ihmisten työllisyysasteesta vaihtelevat Invalidiliiton mukaan 15 ja 60 prosentin välillä.

SASK on paitsi pohjustanut tutkimuksilla työtä kussakin maassa myös toiminut kolmen maan toimijoiden välisenä yhdistävänä tekijänä. Nyt tutkijat, liitot ja muut toimijat, kuten vammaisjärjestöt, pääsevät tutustuttuaan vaihtelemaan ajatuksia, hyviä käytäntöjä ja strategioita keskenään.

– Vammaisuusasioiden parissa työskentelevät myös SASKin tärkeimmät yhteistyökumppanit eli toimialakohtaiset ammattiliittojen kattojärjestöt, samoin kuin muutamat kahdenväliset kumppanit. Kun tämä kaikki osaaminen yhdistetään, päästään ongelmiin todella tarttumaan, kuvaa SASKin kansainvälisen toiminnan päällikkö Juha Vauhkonen.

Lainsäädäntö hyvää, toteutus ei

Karkeasti yleistäen lainsäädännön voidaan sanoa olevan kaikissa tutkituissa maissa kohtuullisen hyvällä tolalla. Brasiliassa se oli parhaalla tasolla. Mutta hyvätkään lait eivät auta, jos ei ole halua, tietoa, taitoa tai resursseja noudattaa niitä.

Haasteita, joita vammaiset ihmiset työelämässä kohtaavat, on paljon. Niitä ovat muun muassa syrjinnästä, ammattipätevyyden puutteista ja olemattomasta edunvalvonnasta johtuvat muita matalammat tulot ja muuten huonommat työehdot. Vammaisilla työntekijöillä on muita enemmän määräaikaisia työsuhteita ja toisaalta vähemmän ammatillista koulutusta. Ammatissa eteneminen on hankalaa, eikä ylennyksiä vammaisille ihmisille ole juuri koskaan tarjolla. Heillä on myös pitempiä työttömyysjaksoja, tai syrjintä estää työllistymisen kokonaan. On paljon myös vastentahtoisia siirtoja vuokratyöntekijöiksi alihankkijan palvelukseen.

Eräs tutkimuksessa haastateltu vammainen työntekijä kertoo kokemuksistaan Indonesiassa näin:

– Osallistuin työpaikan hakuun valtion omistamassa yrityksessä ja pääsin läpi monivaiheisessa haussa. Mutta kun työsopimuksen kirjoittamisen aika tuli, minut haluttiinkin siirtää alihankkijan palkkalistoille. Lisäksi työsuhde oli yhtäkkiä muuttunut määräaikaiseksi vakinaisen sijasta. Kieltäydyin sopimuksesta.

Työelämässä tarvitaan kohtuullisia mukautuksia

Keskimäärin vammaisia ihmisiä on kaikissa maailman maissa 10–15 % väestöstä. Sambiassa se vastaa paria miljoonaa henkilöä, Indonesiassa ja Brasiliassa noin 30 miljoonaa kussakin. Työikäisten ja työmarkkinoilla olevien vammaisten ihmisten määristä on olemassa vain arvioita tai epäluotettavia tilastoja.

Vuonna 2006 YK hyväksyi kansainvälisen vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka lukee heidän perusoikeuksiensa joukkoon oikeuden koulutukseen, työhön ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Sambiassa vammaisia henkilöitä työskentelee jonkin verran julkisessa terveydenhuollossa sekä sosiaali- ja opetusaloilla. Indonesiassa ainakin teollisuudessa ja kaupan alalla sekä tietotekniikkapalveluissa on tiettävästi jonkin verran vammaisia henkilöitä työssä. Brasiliassa vammaisia henkilöitä työllistävät hallintotehtävät, siivous ja kiinteistöhuolto, teollisuuden vaihetyöt ja kaupan alan varastot. Eniten vammaisia ihmisiä on kuitenkin epävirallisissa töissä esimerkiksi puutarhureina, käsityöläisinä tai katukauppiaina. Tämä koskee kaikkia tutkittuja maita.

Vammaiset ihmiset kokevat yhä monenlaista syrjintää ja törmäävät elämässään esteisiin, joista ainakin osan voisi kohtuullisella vaivannäöllä ja ilman jättimäisiä investointeja poistaa. YK:n sopimus lähtee siitä, että yhteiskunnan tulee mukautua ihmisiin ja heidän erilaisiin tarpeisiinsa eikä päinvastoin.

Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan sellaisten olosuhteiden luomista työpaikalle, jotka mahdollistavat vammaisen henkilön työnteon tai helpottavat sitä.

Mukautukset työympäristössä voivat sisältää esimerkiksi pyörätuoliramppeja, esteettömiä vessoja, automaattiovia, hissejä ja tukikahvoja. Lisäksi voidaan tarvita sähköpöytiä, induktiosilmukoita huonokuuloisten tarpeisiin, sopivia värikontrasteja ja valojen säätöjä. Liikuntaesteisiä helpottavat parkkipaikat lähellä ovia sekä avarat tilat. Työpaikalla auttavat hiljaiset työtilat sekä tauko- ja lepohuoneet. Myös työjärjestelyjä on hyvä tarkastella: esimerkiksi työaikajoustoja, etätyötä ja työtehtävien sopeutusta työkykyyn.

Vammaisten ihmisten työelämätilanteen kartoitus on tärkeä ensimmäinen askel, jotta heidän tilannettaan voidaan alkaa parantaa.

Indonesian tutkimus (englanniksi)
Brasilian tutkimus (englanniksi)
Yhteenveto tutkimuksista (suomeksi)

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK on työntekijöiden oikeuksiin keskittyvä kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on ihmisarvoinen työ ja elämiseen riittävä palkka kaikille. Ammattiliitto Pro on SASKin jäsen ja mukana edistämässä työntekijöiden oikeuksia maailmalla.