Hyvät prolaiset,
Kun ajattelen omaa tulevaisuuttani työelämässä, en ajattele ensimmäisenä vakautta. Ajattelen määräaikaisuuksia, osa-aikaisuuksia, projekteja ja katkoksia.
Naisena ajattelen myös sitä, miten työelämän epävarmuus ei jakaudu tasan. Tämä ei ole vain minun kokemukseni, vaan yhä useamman nuoren todellisuus.
Siksi haluan sanoa tämän ääneen heti puheen alussa, koska tämä on koko puheeni ydin: työelämän muutos ja nyt tehtävät poliittiset päätökset uhkaavat tasa-arvoa, ja erityisesti ne uhkaavat nuorten ja nuorten naisten asemaa.
Elämme paradoksissa, jossa nuorille asetetaan valtavia paineita ja paljon vastuuta omista valinnoistaan yhä nuorempana. Pitäisi kouluttautua nopeasti, rakentaa tavoitteellinen urapolku ja siirtyä sujuvasti työelämään.
Samaan aikaan työelämän todellisuus ei kuitenkaan vastaa näihin odotuksiin.
Kesätyöpaikkoja ja harjoittelupaikkoja on aiempaa vähemmän, vakituiseen työhön pääsy on vaikeampaa, ja työurat alkavat usein määräaikaisista sekä osa-aikaisista työsuhteista. Vaikka vakituinen kokoaikatyö on edelleen yleisin työnteon muoto, moni nuori voi vain haaveilla siitä.
Kyse ei siis ole mistään marginaalisesta ilmiöstä, vaan Suomessa jo neljännes palkkatyöstä on 2000-luvulla ollut osa- tai määräaikaista. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä lähes 60 prosenttia on naisia, ja nuorista naisista jopa joka kolmas työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa.
Epävarma työelämä ei siis ole yksittäisten ihmisten epäonnistuminen, vaan kyseessä on rakenteellinen ilmiö. Silti moni nuori kokee epävarman työelämätilanteen henkilökohtaisena epäonnistumisena, ja moni jää tunteidensa kanssa yksin.
Siksi haluan sanoa tämän suoraan: kun epävarmuudesta tulee normi, sukupuolten tasa-arvo työelämässä heikkenee, tulevaisuudenusko heikkenee ja luottamus työelämää sekä yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan heikkenee.
Tässä tilanteessa työelämää koskevat poliittiset päätökset ovat erityisen merkittäviä.
Henkilökohtaisesti olen pettynyt hallituksen työelämäuudistuksiin.
Määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen ilman perusteltua syytä ja irtisanomissuojan heikentäminen lisäävät epävarmuutta. Me kaikki tiedämme, keihin tämä osuu: nuoriin ja naisiin.
Hallitus on jopa itse todennut, että muutokset voivat lisätä perhevapaasyrjintää ja vaikeuttaa vakituiseen työhön siirtymistä.
Silti vaikutusta on kuvattu vähäiseksi, koska se kohdistuu lähinnä naisiin.
Kysynkin: annammeko epävarmuuden vähitellen normalisoitua vai alammeko yhdessä rakentaa vakaampaa tulevaisuutta?
Tässä kohtaa haluan puhua teistä. Haluan puhua Prosta. Uskon, että teidän roolinne tässä hetkessä on ratkaiseva.
Olette jo tehneet paljon tärkeää työtä tasa-arvon eteen muun muassa ottamalla kantaa työelämän epäkohtiin sekä jakamalla vuosittaisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinnon.
Kaikesta tästä huolimatta monelle nuorelle ammattiliitot eivät näyttäydy tulevaisuuden instituutioina, vaan menneisyyden instituutioina – vieraina ja kaukaisina. Tämä on teille riski.
Mutta samalla tämä on teille mahdollisuus.
Te voitte olla se toimija, joka puolustaa nuoria epävarmuuden keskellä. Tai voitte jäädä sivuun samalla, kun kokonainen sukupolvi etääntyy liitoista.
Siksi haastan teidät toimimaan, koska nuoret työntekijät ratkaisevat teidän tulevaisuutenne.
Jos nuori ei liity liittoon työuran alussa, hän ei välttämättä liity myöhemminkään. Silloin jäsenpohja pienenee. Ja kun jäsenpohja pienenee, neuvotteluvoima heikkenee. Jos neuvotteluvoima heikkenee, myös kyky puolustaa työntekijöitä ja tasa-arvoa heikkenee.
Siksi nuorten aseman vahvistaminen ei ole tärkeää vain nuorten kannalta, vaan se on välttämätöntä myös teidän kannaltanne. Nuorten aseman vahvistaminen ei ole vain tasa-arvokysymys, vaan myös keskeinen työmarkkinastrateginen kysymys.
Juuri siksi haluan nostaa esille kolme konkreettista kehityskohdetta.
Ensinnäkin: nuorten äänen täytyy kuulua vahvemmin osana päätöksentekoa. Kun kuuntelette nuoria enemmän, pystytte puolustamaan heitä paremmin. Silloin nuoret myös sitoutuvat teihin vahvemmin.
Toiseksi Pron tulisi tarjota selkeämpää ja kohdennetumpaa viestintää nuorille. Tämä kannattaa tehdä, koska kun nuori ymmärtää, mitä teette hänen hyväkseen, hän liittyy jäseneksi – ja liitto vahvistuu.
Kolmanneksi teidän on kehitettävä palveluita, jotka vastaavat epävarman työelämän arkeen. Epävarmassa työelämässä nuori tarvitsee konkreettista tukea, ja te voitte olla se taho, joka tarjoaa sen tuen.
Näin ette tarjoaisi pelkästään juridista turvaa, vaan myös välineitä ammatti-identiteetin ja urapolkujen rakentamiseen epävarmuuden keskellä.
Lopuksi haluan palata siihen, mistä aloitin.
Tämä on se työelämä, johon minä ja ystäväni olemme astumassa. Meiltä odotetaan rohkeutta, joustavuutta ja vastuunkantoa omasta tulevaisuudestamme. On mielestäni kohtuullista odottaa, että työelämä tarjoaa meille vastineeksi vähintään ennakoitavuutta, oikeudenmukaisuutta ja turvaa.
Siksi toistan kolme ehdotustani:
Teidän on tuotava nuorten ääni vahvemmin mukaan päätöksentekoon.
Teidän on viestittävä nuorille selkeämmin ja suoremmin, miksi liitto on heille merkityksellinen.
Teidän on kehitettävä palveluita, jotka vastaavat epävarman työelämän todellisuuteen.
Kyse ei ole vain nuorten asemasta, vaan siitä, millaisen työelämän me yhdessä hyväksymme.
Haluammeko työelämän, jossa epävarmuus on uusi normaali, vai työelämän, jossa ihmisillä on mahdollisuus rakentaa elämäänsä lähtökohdista riippumatta?
Uskon, että ammattiliitoilla – ja erityisesti teillä, Prolla – on tässä ratkaiseva rooli. Teillä on kaikki mahdollisuudet olla suunnannäyttäjä, joka ei vain reagoi muutokseen, vaan rakentaa aktiivisesti reilumpaa työelämää tuleville sukupolville.
Kiitos.
Kuva: Markus Sommers
Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen ja valtasi 4.3. päiväksi Pron puheenjohtajan paikan osana lastenoikeusjärjestö Plan International Suomen Girls Takeover -tempausta.