Sodan pelko siivitti kolmekymmenluvun yhteiskunnallisia muutoksia, joilla haluttiin varmistaa työväenluokan lojaalisuus isänmaalle.

Vuonna 1935 saatiin erityislaki ammattitaudeista, vuonna 1937 vähävaraisia koskeva äitiysavustuslaki ja kansaneläkelaki sekä vuonna 1939 vuosilomalaki.

Tammikuun kihlauksesta tupoihin

Niin sanotussa Tammikuun 1940 kihlauksessa STK tunnusti SAK:n viralliseksi neuvotteluosapuoleksi. Vuonna 1945 STK ja SAK saivat aikaan ensimmäisen yleissopimuksen.

Sodan jälkeisessä Suomessa vasemmiston valta vahvistui. Uusvasemmiston aikakausi koitti 1960-luvun lopulla. Silloin saavutettiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu (1968) ja siirryttiin ammattientarkastuksesta työsuojeluun. Sitä koskeva valvontalaki toi työpaikoille työsuojeluvaltuutetut.

Poliittisia sävyjä saanut toiminta heikensi työntekijäjärjestöjen ja työnantajien välejä. Alkukankeuksien jälkeen työsuojelulainsäädännöstä tuli kuitenkin merkittävä osa suomalaista työelämää.

Lisäksi 1970-luvulla saavutettiin esimerkiksi irtisanomislaki, lomaltapaluuraha sekä työterveyshuolto.

Alkukankeuksien jälkeen työsuojelulainsäädännöstä tuli kuitenkin merkittävä osa suomalaista työelämää.

1970-luku oli lakkojen  aikaa

Koko 1970- lukua leimasi voimakas inflaatio ja vuosikymmenen puolivälissä ansiot saattoivat nimellisesti nousta jopa yli parikymmentä prosenttia vuodessa. Inflaation takia reaaliansiot eivät kuitenkaan nousset, vaikka sopimuskorotukset olivat yli kymmenen prosentin useampana vuonna.  Asuntovelallisten velat kyllä sulivat silmissä.

Kilpailukyky hoidettiin devalvaatioilla, joka auttoi vientiä, mutta nosti tuontitavaroiden hintaa.

Viimeinen suuri työtaisteluaalto alkoi vuonna 1974, Helsingin isännöimien jääkiekon MM-kisojen aikana, jolloin Teknisten Liitto meni lakkoon. Lakon ajankohta haettiin niin, että se purisi. Kun siihen aikaan ei ollut kaupallisia tv-kanavia kuten nyt, lakko näkyi vahvasti urheilutapahtumien aikana.

Yleisradiossa oli parikymmentä eri henkilöstöryhmien työehtosopimusta ja osalla väkeä kokonaisansio muodostui peruspalkkojen lisäksi erilaisista haitta- ja muista lisistä.  Ohjelmansiirrosta vastanneiden Teknisten ansiot jäivät jälkeen muiden henkilöstöryhmien palkoista, ja kun niitä ei neuvottelemalla saatu nostettua, lakkoon jouduttiin. Kyse oli siis talokohtaisesta lakosta ja palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta.

Vuonna 1977 sähkönjakelu keskeytyi STTK:n sähkölakon vuoksi. Lakko ei ollut alun perin Teknisten liiton lakko, vaan se koski voimalaitoksissa työskenteleviä, joista pääosa oli Konepäällystöliiton jäseniä.

– Kun silloinen Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli käytännössä mappi Teknisten liiton hyllyssä, lakko kaatui pitkälti Teknisten liiton piikkiin, muistelee johtaja Markku Palokangas Prosta.

Ajatus oli, että avataan neuvottelukierroksen pää voimalaitoksissa ja vyörytetään sopimistaso myös muille aloille. Työnantajat tekivät sopimuksen Sähköliiton kanssa ja ottivat lakon vastaan. Kun voimalaitosten porukan voimin ei lakkoa saatu puremaan, aloitettiin tukilakkojen sarja, joka laajeni lopulta yli 40 000 teknisen lakoksi ja lakkoja kesti kaikkiaan seitsemän viikkoa.

Lakon syyksi ilmoitettiin silloisen palkkausjärjestelmän, ohjelukujärjestelmän, puolustaminen. Ohjelukujärjestelmä oli tilastosidonnainen ja otti huomioon alan todellisen palkkakehityksen. Parhaiten tienaava porukka veti perässään huonommin tienaavaa, joten järjestelmä oli solidaarinen ja tukiporukkaa sille löytyi. Lakko ei ollut erityinen menestys, mutta palkkausjärjestelmä säilyi.

Toimistotyöt lakkoon viikoiksi

Vuonna 1980 Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto käytti lakkoa palkkataistelussa. Työnantajapuoli väheksyi "konttorityttöjen" lakkoa ja väitti yritysten toimistojen tehtävien hoituvan muilla.  Lähes 35 000 toimihenkilöä jätti myynnin, ostot, laskutuksen, kirjapidon, palkanlaskennan, raha- ja maksuliikenteen sekä puhelin- ja tietoliikenteen sekä ATK:n työt, jolloin toiminnot häirityivät tai keskeytyivät. 

Kuusi viikkoa kestänyt STL:n lakko sai paljon julkisuutta ja alkuvaiheissa siihen suhtauduttiin kriittisesti ja pilkallisesti. Sävy vaihtui viikkojen kuluessa ja lakko alettiin ymmärtää pienipalkkaisten naisten oikeutetuksi taisteluksi. 

Lakon ansiosta naisvaltaisen alan palkankorotukset ylittivät selvästi kevään 1980 yleisen linjan. Lisäksi uutta palkkausjärjestelmää ryhdyttiin kehittämään ja STL sai pidennettyä palkallisen synnytysloman kahdesta kolmeen kuukauteen.