Ilman heitä yliopistot eivät toimisi

Yliopistojen menestys ei synny vain luentosaleissa ja tutkimusryhmissä. Asiantuntijat ja tukihenkilöstö huolehtivat siitä, että tutkimus, opetus ja opiskelijoiden palvelut toimivat. 

– Joissakin huippuyliopistoissa muun henkilöstön osuus voi olla 60–70 prosenttia. Suomessa se on vajaa kolmannes, Pron hallituksen jäsen Mats Kommonen sanoo. 

He työskentelevät muun muassa talouden, henkilöstöasioiden, opintohallinnon ja tietojärjestelmien parissa.

– Yliopiston tehtävänä on tuottaa tutkittua tietoa ja siihen perustuvaa korkeinta koulutusta. Tutkijoiden ja opettajien ei pitäisi joutua miettimään, miksi tietokone ei toimi tai miten hallinnolliset asiat hoidetaan lainmukaisesti, yliopistojen neuvottelukunnan puheenjohtaja Saija Kyllönen sanoo.

Hallinnollinen työ lisääntyy

Yliopistojen menestys vaatii paljon hallinnollista työtä. Yliopistojen toimintaa säätelevät monet lait ja asetukset, ja esimerkiksi raportointivaatimukset tuovat uusia tehtäviä.

– Hallinnollisia prosesseja tulee jatkuvasti lisää yliopistojen ulkopuolelta. Prosesseja on satoja, ellei tuhansia, Kommonen kuvailee.

Nämä tehtävät on pakko hoitaa. 

– Millä tavalla hallintohenkilö priorisoi, mitä lakia jättää noudattamatta tänään? Tai mitkä työt jättää tekemättä, koska ei ehdi, Saija Kyllönen kysyy.

Tekoäly ei korva asiantuntijuutta

Tekoäly voi helpottaa hallinnollista työtä, mutta asiantuntijuutta se ei korvaa. 

– Tekoäly ei osaa hallinnollista ajattelua eikä ymmärrä, missä ja miten lainsäädäntöä voidaan soveltaa, Kyllönen toteaa.

Rutiinitehtävissä se voi kuitenkin vapauttaa ihmisten aikaa vaativampaan työhön.

– Koneelle voidaan siirtää työtä, mutta se ei korvaa osaajia. Tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat arvioida, onko lopputulos oikea, Kommonen sanoo.

Työ ei vähene, vaan siirtyy muille

Työn määrä kasvaa samaan aikaan, kun tekijöitä on yhä vähemmän. Vapautuvia tehtäviä ei aina täytetä, ja muutosneuvottelujen jälkeen työt kasaantuvat jäljelle jääville.

– Kun hallinto- ja tukipalveluista vähennetään henkilöstöä, työ siirtyy opettajille, tutkijoille ja jäljelle jääville työntekijöille, Kommonen kuvailee.

Työn siirtyminen jää usein näkymättömäksi.

– Kaikki tietävät, että sitä on, mutta sitä ei mitata millään tavalla. Siksi se ei myöskään näy raporteissa, Kommonen sanoo.

Vaikutukset eivät kuitenkaan jää henkilöstön sisäiseksi asiaksi, vaan näkyvät helposti opiskelijoiden arjessa. Kun esimerkiksi opettajien aikaa kuluu yhä enemmän hallinnollisiin tehtäviin, sitä jää vähemmän opetukseen, ohjaukseen ja opiskelijoiden tukemiseen. Opintohallinnon henkilöstövähennykset taas voivat pidentää käsittelyaikoja ja hidastaa palvelua aikana, jolloin opiskelijat kaipaavat yhä enemmän apua.

Antakaa aikaa ajatella

Työn tekeminen on myös muuttunut. Yhä useampia asioita on hoidettava rinnakkain. 

– Työtahti on aivan erilainen kuin 1990- tai 2000-luvulla. Teknisten apuvälineiden myötä asioita tehdään enemmän yhtä aikaa, Kommonen sanoo.

Työ on pirstaloitunut ja keskittyminen vaikeutunut, mikä kuormittaa henkilöstöä. 

– Tekemisen tahti on muuttunut ihan järjettömäksi, Kyllönen kuvailee. 

Laatu ja menestys eivät synny vain teknologian tai tehokkaampien prosessien avulla. Ne tarvitsevat rinnalleen osaavia ihmisiä ja mahdollisuuden keskittyä.

– Jotta voi syntyä jotain uutta, pitää olla aikaa ajatella. Se koskee koko henkilöstöä. Kun ihmisillä on aikaa ajatella, kaikki sujuu paremmin ja yliopisto toimii tehokkaammin, Kommonen summaa.