Miia Pajunen on tehnyt 29-vuotisen työuran Fonectan ja sen edeltäjien palveluksessa. Hän toimii puhelinpalvelussa eli numerotiedustelussa ja asiakaspalvelussa Porissa.

– Olin luottamusmiehenä 1990-luvulla jo kymmenen vuoden ajan, kunnes löysin jatkajan tehtävään. Hän jäi kuitenkin eläkkeelle, ja minä palasin luottamusmieheksi kuusi vuotta sitten. Neljän vuoden ajan olen ollut pääluottamusmies oman toimeni ohella, Miia Pajunen kertoo.

Harrastukset antavat energiaa

Pajusella on takanaan raskas vuosi ja irtisanomisia omassa yksikössä. Luottamusmies on lomansa ansainnut.

– En kuitenkaan ole ihan puhki, koska lomailin myös kevään aikana. Pyrin aina siihen, että hoidan työni, mutta en vie työasioita enkä luottamusmiesasioita kotiin. Talven aikana harrastin aktiivisesti ulkona liikkumista koirani kanssa. Minulla on 11-vuotias tukilapsi, jonka kanssa vietän myös aikaa luonnossa liikkuen. Syksyllä minusta tuli isoäiti, ja tyttäreni poika Eino on nyt 10 kuukautta vanha.

Pajusen tärkein harrastus kesäisin on veneily.

– Minulla on kahdeksanmetrinen moottorivene, ja veneilykausi on toukokuusta syyskuuhun.  Pääasiassa teen lyhyitä retkiä tässä Porin saaristossa. Meillä oli lapsuuden perheessäni moottorivene, ja sieltä innostus tarttui minuunkin. Molemmat isoäitini olivat kotoisin Porin saaristosta, ja veneilyharrastus yhdistää sukua edelleen.

Pääluottamusmies mukana päätöksenteossa

Fonectalla on töissä noin 600 henkilöä erilaisissa tehtävissä, kuten järjestelmäasentajina, kotisivujen tekijöinä ja asiakaspalvelijoina.

– Luottamusmiehen tehtävät antavat mahdollisuuden oppia toisenlaisia asioita kuin omat työtehtävät. Siinä katsotaan työelämää eri kantilta. Pääluottamusmiehen tehtävistä pidän aivan erityisesti, koska niiden kautta pääsen mukaan päätöksentekoon, Pajunen kertoo.  

– Pääsin myös edustajistoon ja erityisenä kunniatehtävänä pidän sitä, että minut valittiin TES-neuvottelukuntaan. Olen myös Satakunnan Tietoliikennetoimihenkilöiden puheenjohtaja, Pajunen jatkaa.

Moottoriveneily on leppoisaa

Pajunen veneilee yleensä miesystävänsä kanssa kahdestaan. Koira otetaan toki mukaan.

– Porilaisittain sanottuna veneeni on hyttipaatti, Albatros 26, jolla ajellaan hiljakseen 11 kilometrin tuntivauhtia. Sopu veneessä säilyy, kun jokaisella on tehtävänsä, ja kukin tietää paikkansa. Venettäni on helppo hallita yksinäänkin, ja se vaatii vain vähän syvyyttä. Muovipaatti on myös helppohoitoinen, kunhan moottoria huolletaan keväällä ja syksyllä.    

Sopu veneessä säilyy, kun jokaisella on tehtävänsä, ja kukin tietää paikkansa.

Kerran kesässä Pajunen tekee miesystävänsä kanssa pidemmän matkan, ja he jatkavat Turun saaristoon asti.

– Tänä kesänä tarkoituksemme on ajella Ahvenanmaalle asti, ja siitä tulee semmoinen kahden viikon matka. Olen käynyt saaristolaivurikurssin, ja sitä kautta pääsin veneseuraan jäseneksi. Jäsenyydestä on iloa pidemmillä matkoilla, kun on tukikohtia eri paikoissa ja pääsee saunomaankin. Pidemmillä reissuilla yövymme yleensä vierasvenesatamissa, kotipuolessa luonnonsatamissa ja veneseuran tukikohdassa.

Matkaa ei suunnitella turhan tarkkaan.

– Matkaamme tuulien mukaan. Aamulla keräämme aamupalatarpeet kokoon ja mietimme sään mukaan, mihin kannattaa jatkaa. Katselemme maisemia ja rantaudumme välillä autiosaarille kävelylle. Moottoriveneily on leppoista, tämä on laiskan harrastus, Pajunen naurahtaa.  

Säitä on seurattava tarkkaan

Merihätään Pajunen ei onneksi ole joutunut.

– Läheltä piti -tilanteita on ollut, enkä kaipaa ollenkaan myrskyjen tuomaa jännitystä. Sää voi muuttua nopeasti tai veneeseen voi tulla konevika. Siksi seuraan sääennusteita tarkkaan.

Sadesäällä veneessä luetaan.

– Meillä on lehtiä ja kirjoja aina mukana ja nykyään myös tabletit ja läppärit. Kirjoitamme myös lokikirjaa.

Hienointa tässä harrastuksessa on juuri tuo tuttu, rakas merimaisema, joka kuitenkin muuttuu kaiken aikaa vuodenaikojen ja sään mukaan.

Pajunen on veneillyt samoissa maisemissa koko ikänsä, mutta ei ole kyllästynyt näköaloihin.

– Hienointa tässä harrastuksessa on juuri tuo tuttu, rakas merimaisema, joka kuitenkin muuttuu kaiken aikaa vuodenaikojen ja sään mukaan. Näin kesäkuussa nautimme valoisista kesäöistä, mutta syksyllä on tunnelmallista, kun sytytämme kynttilöitä rantakiville. Missään en nuku yhtä hyvin kuin veneessä. Vene keinuu levollisesti, ympärillä on meriveden tuoksu ja lokkien kirkuna, Pajunen tunnelmoi.