Sytostaattihoito aloitettiin elokuussa ja Brandt teki töitä osa-aikaisesti. Välillä hän saattoi olla viikon pois töistä hoitojakson aikana ja tehdä sen jälkeen pari viikkoa töitä. Sytostaattihoito tehosi ja se lopetettiin marraskuussa.

‒ PET-kuvista ei löytynyt mitään yllätyksiä. Muita hoitoja jatketaan vielä vuosia, jotta varmistetaan, ettei uusia kasvaimia pääse syntymään.

Sairastunutta ei saa syrjiä

Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Luukkanen toteaa, että vakavasti sairastuneella työntekijällä on paljon oikeuksia jo lainsäädännönkin perusteella. Sekä työsopimuslain että työ- ja virkaehtosopimuksien mukaan työntekijällä on oikeus esimerkiksi sairausloma-ajan palkkaan.

‒ Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa sairauden perusteella. Työturvallisuuslaki korostaa terveellistä työskentelyä: työntekijän henkilökohtaiset edellytykset on huomioitava työn mitoituksessa. Työn tulee olla turvallista ja terveellistä, eikä se saa vaarantaa toipumista.

Kun työntekijä palaa töihin sairausloman jälkeen, työtä tai työympäristöä voi olla tarpeen mukauttaa. Siitä on työntekijän ja työnantajan hyvä keskustella yhdessä.

‒ Merkittävistä työtehtävien muutoksista, jotka eivät vastaa työsopimuksessa sovittuja tehtäviä, ei voi yksipuolisesti ilmoittaa. Niistä pitää neuvotella. Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kannattaa olla neuvottelussa mukana.

Luukkasen mukaan työnantajan on arvioitava aika ajoin tilannetta keskustelemalla työntekijän kanssa, sillä tuen tarve voi muuttua. Pyrkimys on, että tämä pystyy työllistymään ilman, että toipuminen vaarantuu. Pienestäkin panoksesta on hyötyä molemmille osapuolille.

Työntekijän toiveita kannattaa kuunnella

Kun sairaus koettelee muutenkin, Luukkanen korostaa esihenkilön ja työyhteisön tukea.

‒ Työntekijän omia toiveita kannattaa kuunnella sillä asenteella, että hänellä on työkykyä jäljellä ja sitä on hyvä hyödyntää. Esimerkiksi Syöpä ja työ -verkkosivustolta löytyy tietoa sekä sairastuneelle että esihenkilölle ja työnantajalle.

Brandt kokee, että hän ei ole saanut toivottua vastakaikua esihenkilönsä puolelta. Elokuisessa kehityskeskustelussa tämä pohti edelleen Brandtin olevan resurssointien suhteen hankala.

‒ Tunsin olevani työnantajalle vain taloudellinen taakka. Hoitojen keskellä en jaksanut ajatella asiaa enempää. Onneksi sain tukea edelliseltä esihenkilöltäni.

Kun työnjohdollisissa tehtävissä oleva Brandt pohti tiiminsä kanssa työvuoroja ja sai ne laadittua, esihenkilö pisti pakan uusiksi toteamalla, ettei kaikkien toiveita voi ottaa huomioon. Hoitojen ja muun elämänrytmin sekä terveyden vuoksi Brandtille olisi ollut tärkeää hoitaa myöhäisin työvuoro maanantaina.

‒ Esihenkilö on nuori ja kokematon, mutta tunnetaitoja kaipaisin häneltä enemmän. Hänen tehtävänsä on keksiä kaikille tasapuolisia ratkaisuja.

Ylimääräistä stressiä satelee

Brandt joutui jäämään sairauslomalle työperäisen stressin takia. Esihenkilön käytös oli liikaa.

‒ Onneksi työterveyslääkärini on ymmärtäväinen, hän jopa soittelee ja kyselee vointiani. Saan nyt hetkisen hengähtää. Kun on muutakin miettimistä kuin työkädenvääntöä.

Brandt on itse järjestämässä koulutussessioksi kutsumansa neuvottelun, jossa läsnä ovat hänen lisäkseen luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu, hr:n edustaja sekä entinen ja nykyinen esihenkilö. Lisäksi hän tapaa etänä työpsykologin, jonka kanssa hän aikoo keskustella muun muassa esihenkilöongelmasta.

Luukkanen toivoisikin, että esihenkilöt saisivat koulutusta vakavasti sairaan kohtaamiseen. Esimerkiksi työterveyshuollosta voi kysyä apua koulutuksen järjestämiseen.

‒ Helpottaisi, jos työpaikalla olisi toimintamalli olemassa. Missään nimessä sairastunutta työntekijää ei saa paineistaa.

Työ normalisoi elämää

Brandtin vointi on hyvä ja hän kokee olevansa toiminta- ja työkykyinen, sillä syövän pysäyttämiseen käytetyt lääkkeet eivät vie työkykyä ja ovat tehokkaita.

Työpaikassa on 150 it-asiantuntijaa ympäri Suomen ja Brandt vastaa pohjoisen alueesta. Asiantuntijoiden auttaminen ja tukeminen tuovat merkityksellisiä onnistumisen tunteita.

‒ Haluan olla töissä, jotta edes jokin asia elämässä olisi normaalia. Elämä on kuitenkin mennyt aika lailla uusiksi: hoitojen vuoksi noudatan tarkkaa rutiiniaikataulua säännöllisine ruokailuineen ja unirytmineen. Jos päivässä on liikaa stimulaatiota, myös stressiä, en pysty nollaamaan enkä nuku kunnolla.

Myös Luukkanen toteaa, että työelämässä pysyminen on tärkeää kaikkien kannalta. Toipuminenkin onnistuu parhaiten, kun on mielekästä tekemistä. Työnteko on hyvä vaihtoehto niin mielenterveyden kuin yhteiskunnan kannalta.

Tsemppivoimalla eteenpäin

Naapuritalossa asuu hyvä ystävä, jonka kanssa Brandt vetää lounasaikaan 2,5 kilometrin lenkin. Samalla voi purkaa henkisiä paineita ja rauhoittaa mieltä. Selviytymisen voima tulee arjen pikkuasioista.

‒ Kun sain diagnoosin, selviytymismoodi napsahti päälle. On ongelma, josta pitää selviytyä, ja kun en voi sitä itse ratkaista, teen mitä käsketään. Oulun yliopistollisessa sairaalassa on aivan ihanat ja kannustavat lääkärit ja hoitajat. Lisäksi perhe ja ystävät ovat auttaneet.

Vaikka Brandt myöntää kaikenlaisen taistelun vievän voimia, taistelutahto pitää myös hengissä. On etsittävä keinoja, jottei elämä pysähtyisi.

‒ Olen diagnoosista saakka löytänyt itsellenikin yllättävää positiivisuutta ja kuin veturi puskenut jokaisen huonon uutisen, pahoinvoinnin, sivuoireen ja työongelman läpi. Olen ajatellut, että kyllä tästä selvitään, näillä mennään mitä on annettu.

Vaikka välillä painolastia on tuntunut olevan liikaa, Brandtin mukaan seuraavana päivänä on jatkettu tsempillä eteenpäin.

Neljä vinkkiä työn mukauttamiseen

1. Työnantajan on hyvä valmistautua tukitoimiin jo ennen kuin niitä tarvitaan. Työterveyshuollon asiantuntemusta kannattaa hyödyntää toimintamallin luomisessa ja työn mukauttamisessa.

2. Töihin palaava voi aloittaa määräaikaisella työkokeilulla omaan työhönsä. Tarvitaanko apuvälineitä tai työajan lyhentämistä? On mahdollista olla osa-aikaisesti työkykyinen ja saada muulta osin osasairauspäivärahaa.

3. Työtehtäviä voidaan räätälöidä, rajoittaa, keventää tai sopeuttaa. Sopivampiin tehtäviin voi tarvita lisäkoulutusta tai opastusta sekä apuvälineitä.

4. Työnantaja voi hakea te-toimistolta harkinnanvaraista järjestelytukea. Työeläkeyhtiö puolestaan tukee työntekijän kouluttautumista uuteen ammattiin.