Milloin sinä puhuit viimeksi työstäsi lapsesi kanssa? Valititko rankkaa työpäivää vai kerroitko uudesta innostavasta projektista?

Kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta toivoo perheiden puhuvan työstä nykyistä enemmän, sillä suomalaisten teini-ikäisten tiedot työelämästä ovat hataria. Salmela-Aro on paneutunut vuosien pitkittäistutkimuksissaan suomalaisnuorten koulutuspolkuihin ja työelämäasenteisiin.

Kovin monen nuoren mielikuvat työstä ovat negatiivisesti sävyttyneitä, vaikka takana ei välttämättä ole vielä yhtäkään työpäivää.

Monen nuoren mielikuvat työstä ovat negatiivisesti sävyttyneitä, vaikka takana ei välttämättä ole vielä yhtäkään työpäivää.

Moni ammentaa vähäisen työelämätietämyksensä mediasta, jossa korostuu uutisointi kielteisistä asioista. Isot irtisanomiset, työttömyys ja työuupumus nousevat otsikoihin useammin kuin onnistumiset.

– Nuorten tietämättömyys työelämästä on iso yhteiskunnallinen ongelma, josta ei Suomessa juuri puhuta, Salmela-Aro väittää.

Ammatinvalintaa sokkona

Kun työelämästä kuulee lähinnä kielteisiä asioita, voi asenne työhön olla ponneton jo ennen kuin työura on edes alkanut.

Tietämättömyys hankaloittaa myös ammatinvalintaa. Moni nuori päättää jatkokoulutuksestaan ja ammatinvalinnastaan kovin puutteellisin tiedoin.

Tietämättömyys ohjaa teinejä tekemään sukupuolittuneita koulutusvalintoja: tytöistä moni hakeutuu hoitoalalle; poikia taas vetävät tekniset alat. Kun työn sisältöjä ei tunne, valitsee helposti perinteisten mallien mukaan.

– Nuoret tavallaan jätetään yksin vaiheessa, jossa pitää tehdä suuria päätöksiä. Työ tulee kuitenkin olemaan nuorille myöhemmin erittäin tärkeä osa heidän elämäänsä ja identiteettiään, Salmela-Aro huomauttaa.

Tuttujen aikuisten kanssa käydyt arkiset keskustelut työstä voisivat vaivihkaa auttaa teiniä ammatinvalinnassa ja luoda häneen uskoa omaan tulevaisuuteensa.

– Vanhemmat ovat avainasemassa. He voivat omilla puheillaan välittää tietoa omasta ammatistaan ja työstään. Yksin vanhempien antamat ammattimallit eivät toki riitä, mutta ne ovat hyvä alku. Lisää malleja nuoret voisivat kerätä vaikkapa kavereiden vanhemmilta tai sukulaisilta, Salmela-Aro kertoo.

Puhumattomuus on karhunpalvelus

Suomalaisperheissä kuitenkin puhutaan työstä kovin vähän. Kuvaavaa on, että harva teini-ikäinen osaa kertoa, mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Osa osaa kyllä nimetä vanhempiensa työpaikat.

Salmela-Aro arvelee, että vanhemmat välttelevät työstä puhumista, koska he haluavat säästää ja suojella lasta aikuisten maailmalta.

– Tässä vanhemmat tekevät kuitenkin karhunpalveluksen.

Professorin mukaan työstä juttelemisen pitäisi olla arkipäivää. Vanhemmat voisivat mainita päivän kuulumisista kertoessaan myös muutaman sanan töistään.

– Voi kertoa vaikkapa päivän onnistumisista ja uusista projekteista. Myös mahdollisista hankaluuksista ja niiden ratkaisuista kannattaa selittää. Samalla lapsi oppii, miten hän voisi puhua omasta koulupäivästään. Miten voisi kertoa yksityiskohdista, eikä todeta vain, että koulussa ei tapahtunut mitään?

Tällainen juttelu auttaa molempia tutustumaan toisiinsa paremmin ja ehkä jopa lähentämään vanhempaa ja lasta.

Työpuheen pitäisi olla nimenomaan keskustelua, ei yksipuolista luennointia. Paasaava yksinpuhelu voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa nuoressa vastareaktion.

Nuoren pitäisi saada tietää, että töissä on myös kivaa ja jännää.

Professori kehottaa kiinnittämään huomiota myös siihen, millaisia asioita työpäivistään kertoo. Helposti esille nostaa vain negatiivisia asioita, vaikka töissä olisi pääasiassa mukavaa. Nuoren kuva työstä vinksahtaa, jos vanhempi kerran kuussa mainitsee työstään jotain, ja silloinkin ikävää.

– Nuoren pitäisi saada tietää, että töissä on myös kivaa ja jännää. Toki jos oma työ on yhtä uupumusta ja vastoinkäymistä, ei ole reilua kaataa sitä oman lapsensa niskaan.

Salmela-Aro kannustaa vanhempia puhumaan rohkeasti myös palkasta.

– Rahasta puhuminen on Suomessa tabu. Palkka on kuitenkin tärkeä osa työtä. Nuoren on hyvä pohtia esimerkiksi sitä, millaista palkkaa mistäkin työstä maksetaan, hän lisää.

Mikä ihmeen ay-liike?

Jos suomalaisnuorten tiedot työstä ovat hatarat, niin kohennettavaa on myös tietämyksessä ammattiyhdistysliikkeestä.

Pron Työelämän ajokortti -opintojaksoa ammattikorkeakouluopiskelijoille vetävä Pron koulutusasiantuntija Marjo Jarkko sanoo huomanneensa, että parikymppisilläkin on vielä aukkoja tiedoissaan.

Hän kannustaakin vanhempia juttelemaan teini-ikäisten lastensa kanssa paitsi työstään myös työelämän pelisäännöistä – työntekijän ja työnantajan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammattiliiton tekemästä työstä.

– Ammattiliitto on paljon muutakin kuin niitä jäsenetuja. Se neuvottelee työehdoista ja tekee yhteiskunnallista vaikutustyötä, Jarkko lisää.

Luontevasti nämä aiheet nousevat esiin vaikkapa silloin, kun nuori menee ensimmäiseen kesätyöhönsä.

– Pelisääntöjen tunteminen tuo työuraansa aloittelevalle nuorelle itsevarmuutta, Jarkko vakuuttaa.