Suomessa muun muassa työsopimuslaki määrittelee, miten lapsiperheiden toimeentuloa voidaan tukea ja arkea helpottaa. Pron juristi Mira Strömmer ja palvelusektorin johtaja Minea Pyykönen muistuttavat, että laki antaa jotain, työehtosopimukset antavat enemmän.
Lapsen syntymän jälkeen alkaa Kelan vanhempainrahakausi, joka kestää 320 arkipäivää.
– Vanhempainrahakausi on yksi esimerkki siitä, että työehtosopimuksilla voidaan sopia paremmin. Pronkin tesseissä on määritelty, että osa vanhempainrahakaudesta on palkallista. Sen pituus riippuu työehtosopimuksesta, Minea Pyykönen sanoo.
Lähes kaikissa Pron tesseissä synnyttäneen vanhemman palkallinen perhevapaa on ollut käytössä jo pidempään.
– Kun perhevapaaudistus tehtiin pari vuotta sitten, myös ei-synnyttäneen puolison palkallisia vapaita on lähdetty muokkaamaan tesseissä. Se työ jatkuu edelleen.
Yksi käytetyimpiä lain mahdollistamia lapsiperheen etuja on tilapäinen hoitovapaa. Se tarkoittaa käytännössä äkillisesti sairastuneen lapsen hoitamista kotona enintään neljä työpäivää kerrallaan.
– Laki tekee sen mahdolliseksi, mutta työehtosopimuksissa se on useimmiten myös määritelty palkalliseksi, Pyykönen sanoo.
Lapsiperheet eivät ole etusijalla työelämän joustoissa
Minea Pyykönen muistuttaa, että työelämän joustot eivät ole vain lapsiperheitä koskeva asia.
– Me vanhenemme koko ajan. Iäkkään omaisen tai sukulaisen hoitamiseen liittyviä vapaita ollaan viemässä myös eteenpäin neuvotteluissa. Joihinkin tesseihin se on jo saatukin palkalliseksi.
Työpaikoilla on myös mahdollisuuksia sopia etätyöstä tai liukuvasta työajasta, jotka molemmat helpottavat perhearkea. Niihin kellään ei ole kuitenkaan etuoikeutta.
– Etätyön säännöt koskevat koko henkilöstöä. Muuten tilanne voidaan tulkita, että se on epätasapuolista muita kohtaan, Mira Strömmer sanoo.
Etätyöt helpottavat monien elämää, mutta niidenkin suhteen täytyy olla pelisäännöt.
–Monissa työehtosopimuksissa on myös suositusluontoisia kirjauksia ja tsekkauslistoja siitä, miten ja millaisilla pelisäännöillä etätöitä pitäisi tehdä, Pyykönen puolestaan toteaa.
Ymmärrystä on, mutta se ei yllä aina käytäntöön
Kaikki Suomessa huutavat perhemyönteisyyden perään. Miten perheiden ajankäytön tarpeisiin sitten käytännössä suhtaudutaan työpaikoilla?
– Yleensä ihan ymmärtäväisesti. Se on kuitenkin jaksamiseen liittyvä asia, ja jos työntekijä on ihan poikki eikä joustoja anneta, niin ei se ole kellekään hyvä tilanne, Pyykönen sanoo.
Mira Strömmerin mukaan perhemyönteisempään suuntaan on menty, mutta jotkut työnantajat ovat myönteisempiä kuin toiset.
– Perhevapaauudistuksen myötä näitä asioita on jalkautettu työehtosopimuksiin, mutta miten ne työpaikoilla toteutuvat, on vielä eri asia. Eivät työnantajaliitot ole kovin mielellään antamassa mitään ekstraa, vaan laskevat perhevapaillekin kustannusvaikutuksen, joka tulee kattaa jollain heikennyksillä.
Strömmer muistuttaa, että työehtosopimustenkaan paremmat määräykset eivät ole itsestäänselvyys, vaan ne on neuvoteltava kovalla työllä.
Se, mitkä asiat nousevat neuvotteluissa keskeisiksi, on taas kiinni jäsenistön tahdosta. Esimerkiksi perhevapaisiin liittyvien asioiden tärkeys voidaan kokea eri lailla mies- ja naisvaltaisilla aloilla. Lopputuloksen tulee olla kuitenkin yhdenvertainen ja tasa-arvoinen.
Perheen ja työelämän yhteensovittaminen on lakien ja tessien lisäksi vahvasti myös kuntapolitiikkaa: kunnissa päätetään esimerkiksi päiväkotien resursseista ja hoitopaikkojen määrästä.