Ensi kevään eduskuntavaalit ja tulevat tes-kierrokset sähköistivät tunnelmaa Ammattiliitto Pron järjestämässä työelämäkeskustelussa. Porin SuomiAreenassa pohdittiin, mihin suuntaan työelämää viedään: sovitaanko vai sanellaanko?
Politiikan toimittaja Robert Sundmanin luotsaamassa paneelissa kohtasivat Pron puheenjohtaja Niko Simola, Teknologiateollisuuden tuore toimitusjohtaja Taina Susiluoto, kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Ville Valkonen sekä vasemmistoliiton kansanedustaja Jessi Jokelainen.
Keskustelun taustalla pyörivät talouden luvut, joissa on nähtävissä hienoisia kasvun merkkejä. Silti työttömyys on ennätyksellisen synkkä.
– On hienoa, että kasvua on näkyvissä, mutta valitettavasti työttömyysasteemme on Euroopan kärkeä. Hallituksen toimet, kuten irtisanomissuojan helpottaminen ja työttömyysturvan heikennykset, ovat luoneet epävarmuutta, joka heijastuu suoraan kuluttajien luottamukseen. Ilman näitä heikennyksiä olisi mahdollisuuksia parempaan, sanoi Niko Simola.
Taina Susiluoto korosti, että vaikeasta geopoliittisesta tilanteesta, tulleista ja Trumpin aloittamasta Iranin sodasta huolimatta yrityksissä on orastavaa uskoa tulevaan.
– Nyt tarvitaan yritysten investointihaluja ja uskoa tulevaisuuteen. Koska olemme pieni, vientivetoinen maa, emme voi kilpailla massalla vaan osaamisella. Meidän on oltava siinä maailman huippua.
Simolan kolmen suora: mitä perutaan, mitä uutta tilalle?
Paneelin vetäjä haastoi Simolaa pohtimaan, pitäisikö nykyisen hallituksen tekemät työelämäpäätökset perua. Kaiken veivaaminen edestakaisin ei ole realismia, mutta Simola esitti kolmen perumisen ja kolmen uuden keinon listan.
– Peruisin määräaikaisuuksien solmimisen helpottamisen, sillä se syrjii nuoria ja raskaana olevia. Toiseksi lakko-oikeuden rajoittamisessa on menty liian pitkälle. Kolmanneksi palauttaisin ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, koska se iskee jäseniimme. Korvaavia euroja voitaisiin hakea verottamalla meidän yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden sijoitustuottoja.
Tärkeinä toimina Simola nosti pöytään työntekijöiden jaksamisen ja psykososiaalisen kuormituksen vähentämisen. Lisäksi hän ehdotti vuosilomalain muuttamista niin, että kaikille työntekijöille kertyisi lomaa 2,5 päivää kuukaudessa – se helpottaisi työpaikan vaihtamista, koska ei olisi pelkoa ansaittujen lomien menettämisestä.
Kolmantena keinona Pro haluaa käynnistää kokeiluja työajan lyhentämistä.
– Vaikka Etla väittää kokeilun tulevan kalliiksi, tutkimukset osoittavat, että lyhyempi työaika parantaa tuottavuutta.
Paikalliseen sopimiseen on mahdollisuuksia, mutta onko tarvetta?
Taina Susiluoto peräänkuulutti työelämän uudistusten jatkamista yhä nopeammalla temmolla kovan kansainvälisen kilpailun, kuten Kiinan rynnistyksen, vuoksi. Hän näki kuitenkin arvokkaana sen, että työnantajat ja työntekijät istuvat saman pöydän ääressä, kun uudistuksia tehdään.
– Toivoa on luotava hyvällä keskustelulla, ja asioita pitää rakentaa yhdessä. Meidän on asemoitava, miten suomalainen osaaminen ja koulutus pysyvät maailman menossa mukana.
Kokoomuksen Valkonen linjasi puolueensa suurimmaksi rakenteelliseksi tavoitteeksi paikallisen sopimisen laajentamisen entisestään. Hän viittasi tekoälyn ja robottien rynnistykseen, joka vaatii Suomelta lisää joustavuutta ja kilpailukykyä.
Simola suhtautui Valkosen vaatimuksiin varauksella.
– Paikallista sopimista kuulemma tarvitaan aina vain lisää, mutta ei sitä nykyäänkään hyödynnetä täysimääräisesti. Työpaikoilla työnantajilla ei tunnu olevan siihen suurta tarvetta.
Vasemmistoliiton Jessi Jokelainen muistutti, että sirpaloitunut silpputyö ja osa-aikaisuudet ajavat nykyisen, jatkuvaan työsuhteeseen perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän kriisiin. Hänen mukaansa ratkaisua tulisi hakea perustulosta.
Kenelle kuuluu valta päättää työelämän asioista?
Keskustelun lopuksi kysyttiin käsiäänestyksellä, pitäisikö Suomessa palata tapaan valmistella työelämäuudistukset kolmikantaisesti ja yhdessä sopien. Simola nosti kätensä kyllä-vastaukseen.
– Yhdessä sopiminen on ollut Suomen vahvuus. Se tuo ennakoitavuutta ja pitkäjänteistä kehitystä. Jos tästä luovutaan, tempoilevuus ja vastakkainasettelu lisääntyvät.
Myös Jokelainen kannatti yhteistä valmistelua.
– Pelkällä lainsäädännöllä sanelu syö luottamusta ja työntekijän autonomian tunnetta. On tutkittu, että mitä vähemmän on autonomiaa, sen vähemmän on työmotivaatiota.
Valkonen sen sijaan äänesti "ei" ja korosti, että järjestöjen sijaan valta kuuluu eduskunnalle.
– Systeemimme ei ole pystynyt tekemään aiemmin riittäviä muutoksia. Arvostan järjestöjen osaamista ja konsensusta, mutta tulosvastuuta niillä ei ole ollut.
Teknologiateollisuuden Susiluoto kulki kieli keskellä suuta.
– Keskitettyjen tupojen aika on ohi, ja valtasuhteiden on oltava selvillä. Silti aito dialogi on välttämättömyys.
