Sannamari Mäkelän työsuojeluvaltuutetun ura alkoi seitsemän vuotta sitten, kun hän katseli edellisen työsuojeluvaltuutetun toimintaa.
– Hän nosti asioita esille aktiivisesti ja mietin, että olisipa makeaa itse päästä tekemään samalla lailla asioita.
Hän lähti ehdolle seuraavissa työsuojeluvaltuutetun vaaleissa.
Mäkelä työskentelee Telialla Lahdessa, ja aluetyösuojeluvaltuutettuna hänelle kuuluvat myös Kouvolan, Mikkelin ja Lappeenrannan seutu. Valvottavana on vajaan neljänsadan ihmisen asiat. Varsinainen oma työtehtävä on quality specialist, ja tiimeineen hän käsittelee muun muassa kuluttajapuolen reklamaatioita ja tietoturva-asioita.
Työsuojeluvaltuutetun tehtäviin käytettävää aikaa ei ole tarkasti määritelty, vaan Mäkelä saa käyttää aikaa sen verran kuin tarvitsee. Hän pitää kuitenkin tärkeänä normaalin työnsä tekemistä.
– Jos luottamustehtävät jonain päivänä päättyvät, en halua tippua tyhjän päälle. Tatsi normityön tekemiseen on hyvä säilyttää. On tärkeää, etten koe itseäni ulkopuoliseksi, vaan haluan olla oman tiimin tukena ja pitää huolta sen hyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä.
Kaikki terveenä kotiin
Myös Juho Laurila päätyi työsuojeluvaltuutetun hommaan katseltuaan aikansa edeltäjänsä tekemistä.
–Toistakymmentä vuotta valtuutettuna ollut kaveri siirtyi luottamusmiesrooliin. Hän ei onneksi karannut kauas, vaan voin oppia häneltä ja teemme paljon yhteistyötä”, sanoo Skanskassa työnjohtajana työskentelevä Laurila.
Hänellä on selkeä visio roolistaan.
– Työturvallisuutta pitää parantaa koko ajan ja tavoitella sitä, että jokainen päivä päättyy turvallisesti ja kaikki pääsevät terveenä kotiin. Ala muuttuu, uusia materiaaleja tulee käyttöön, uusia ja vanhoja toimintatapoja pitää soveltaa keskenään. Kaikessa pitää pysyä mukana.
Laurila kiertää valtuutettuna säännöllisesti työmaita läpi.
– Seuraan sekä omia että aliurakoitsijoiden työntekijöitä, jotta työyhteisössä noudatetaan niitä ohjeita ja pelisääntöjä, jotka sinne on laadittu.
Laurilan tämän hetken työmaalla Tampereen Ranta-Tampellassa on toistakymmentä henkeä omaa väkeä, sen lisäksi on saman verran aliurakoitsijoiden työntekijöitä. Työtä helpottaa hyvä verkosto.
– Koko Länsi-Suomen alue pitää yhdessä työturvallisuuspalavereja, joissa jaetaan hyviä toimintatapoja puolin ja toisin.
Valtuutetun tehtävä hoituu luontaisesti työnjohtajan työn ohessa. Tietynlainen kaksoisrooli helpottaa: työnjohtajana pystyy vaikuttamaan siihen, että työ tehdään varmasti turvallisesti ja oikein.
Ala isossa murroksessa
Sannamari Mäkelän työtä leimaa alan vauhdikas muutos. Ict-ala on murrosvaiheessa, kun automatisaatio, tekoälyn käyttö ja hybridityö lisääntyvät.
– Töitä tehdään enemmän esimerkiksi kotona. Miten siellä huomioidaan työsuojelu, työhyvinvointi, ergonomia? Miten pystymme tukemaan työntekijää etätöissä? Työsuojeluvaltuutetut pääsevät tältä osin päivittämään työsuojelua 2020-luvulle.
Työsuojeluvaltuutetun roolissa onnistumista helpottaa se, että yhteistyö työnantajan ja työsuojelutoimikunnan kanssa toimii. Myös valtuutettujen verkostossa sparrataan toinen toisiaan.
– Se on ylipäätään tärkeimpiä päämääriäni, että välit työnantajaan ovat hyvät. Olisi myös hyvä, jos valtuutetun kausi kestäisi pidempään kuin kaksi vuotta, koska tehtävän hoitaminen tarvitsee aikaa luoda hyvät verkostot. Usein juuri, kun hommat alkaa saada toimimaan, kausi onkin jo lopussa, Mäkelä pohtii.
– Uusia ideoita ja ajatuksia tietysti tarvitaan, mutta tulokset tarvitsevat aikaa.
Arkijärjellä pärjää pitkälle
Mikä sitten työsuojeluvaltuutetun tehtävässä on parasta?
– Ihmiset, se kun pystyy oikeasti auttamaan jotakuta, Mäkelä sanoo.
Häntä lämmittää myös viime vuonna saatu STTK:n Vuoden työsuojeluvaltuutetun titteli.
– Se oli upeaa, mutta olen kiitollinen kaikille työkavereille ja kollegoille, jotka ovat valinneet juuri minut tähän rooliin. Olen heistä muutenkin tosi ylpeä.
Työsuojeluvaltuutetun tehtävä ei ole erikoisosaamista vaativa homma, mutta tiettyjä perustaitoja on hyvä olla: vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja ja kärsivällisyyttä. Mäkelän mukaan valtuutettu voi itse muokata tehtävää näköisekseen ja valita asioita, joita erityisesti kehittää.
– Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan sitkeyttä vaaditaan. Jokaisessa meissä asuu onneksi pieni työsuojeluvaltuutettu. Ihmiset ovat aktiivisia ja jos he huomaavat epäkohtia työympäristössä, niistä ilmoitetaan kyllä herkästi.
Vaikka aktiivisia kollegoita riittääkin, valtuutetun pitää itse nostaa rohkeasti asioita esille.
– Tämä tehtävä on sellainen työpaikan herätyskello.
Kiire ei ole tekosyy
Myös Juho Laurila kiittelee työyhteisöään, joka auttaa hoitamaan valtuutetun tehtävää hyvin.
– Hyvä porukka motivoi aamuisin heräämään. Yksikään päivä ei ole työsuojeluvaltuutettuna samanlainen, koskaan ei voi tietää mitä huomenna on tulossa.
Varsinkin työmaiden loppuvaiheessa, jos kiire painaa päälle ja talot pitää saada luovutuskuntoon, stressitaso nousee.
– Vaikka kiire olisi, töiden turvallisessa tekemisessä ei ole silloinkaan varaa oikoa. Jos aletaan säätämään ja tekemään omia ratkaisuja, sitä kautta aiheutuu vahinkoja. Kiire ei ole syy oikaista turvallisuudessa.
Haastavuutta Ranta-Tampellan työmaille tuovat ahtaat tontit. Työmaiden pienille pihoille täytyy järjestää huolellisesti niin tavaroiden varastointi kuin jätehuolto.
– Tontin toisella puolella on kanava täynnä vettä, toisella puolella liikennöity katu, jossa on jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja autoja. Tässä joutuu paljon suunnittelemaan logistiikkaa ja tiedottamaan asioista myös asukkaille, koska viereisissä taloissa jo asutaan.
Juho Laurila tunnetaan työmailla lempinimellä sheriffi. Se lukee hänen kypärässään ja se on myös kirjailtu hänen takkiinsa.
– Sain lempinimen yhdellä työmaalla, kun tiesin myös muiden työmaiden asiat niin hyvin. Sitten yksissä pikkujouluissa työntekijäporukka oli käynyt ostamassa minulle nallipyssyn ja sheriffin tähden. Siitä asti minut on tunnettu sheriffinä, Laurila nauraa.
