Pieni halaus töihin tullessa ja iltaisin sieltä lähtiessä – näin alkoi asiantuntijatehtävissä työskennelleen Tiian seksuaalinen häirintä. Vähitellen omistaja–esimies alkoi osoittaa aina vain enemmän kiinnostusta alaistaan kohtaan. Muutaman kuukauden päästä mies jo uhkaili: ”Jos et suostu seksiin, saat potkut”. Esimies myös kyttäsi Tiiaa. Urkki yksityiselämään kuuluvia tietoja ja ajeli autolla Tiian kodin ohi.

 

Perheyrityksessä työskennelleen Marian kokema seksuaalinen häirintä alkoi niin ikään vähitellen. Mariaa parikymmentä vuotta vanhempi työpari ja lähiesimies alkoi käyttäytyä kuin ihastunut. Hän halusi halata ja koskea. Marian jutellessa muiden työkavereiden kanssa mies tuli mustasukkaiseksi. Työpaikan virkistyspäivillä tilanne kärjistyi. Alkoholia nautittuaan esimies suorastaan jahtasi Mariaa.

 

Ammattiliitto Pron lakimies Päivi Vanninen kertoo, että seksuaalisen häirinnän kirjo on hyvin laaja. Se ulottuu seksuaalissävytteisistä eleistä ja roisien vitsien kertomisesta aina raiskaukseen asti. Raskauttavaa on, jos häirintä on toistuvaa.

 

– Pitkälti kyse on subjektiivisesta kokemuksesta. Olennaista on, että uhri kokee tulleensa seksuaalisesti häirityksi. Häirityn pitäisi myös ilmoittaa ahdistelijalle, että hän kokee tämän käytöksen loukkaavana ja häiritsevänä, Vanninen sanoo.

 

Korkea kynnys oikeusjutulle

Juristit saavat hoitaakseen Tiian ja Marian häirinnän kaltaisia tapauksia hyvin harvoin. Pron Päivi Vanninen laskee, että hänen käsittelemänsä häirintäjutut voi laskea yhden käden sormilla. Hän on työskennellyt juristina kaikkiaan 20 vuotta.

 

– Meille asti tulevat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, hän arvioi.

 

Vannisen mukaan monesti häirintätapausten epäselvyys ja näytön puute nostavat uhrien kynnystä lähteä ajamaan asiaansa.

 

Usein ahdistelija iskee vain kahdenkeskisissä tilanteissa, jolloin häirinnällä ei ole todistajia. Tällöin on vain sana sanaa vastaan. Jos näyttö häirinnästä on heikkoa, ahdistelija voi uhata uhriaan kunnianloukkaussyytteellä.

 

Tyypillistä on myös, että häiritsijä on uhriin nähden esimiesasemassa.

 

– Ihmiset tarvitsevat työtänsä ja palkkaansa. Esimiestä vastaan nousemalla voi vaarantaa työpaikkansa, Vanninen pohtii.

 

Tiia ja Maria eivät antaneet asioiden olla. Tiia oli yhteydessä työterveyshuoltoon sekä paikallisen aluehallintoviraston työsuojeluviranomaisiin. Myös Maria hakeutui työterveyshuoltoon. Tukea ja juridista apua molemmat saivat Prosta. Molemmat tapaukset etenivät käräjäoikeuden valmistelevaan istuntoon saakka.

Harvoin oikeuteen

Sekä Tiian että Marian tapauksissa oli molemmissa näyttöä ahdistelusta. Tiia oli salaa äänittänyt pomon kanssa käymiään keskusteluja. Samoin hän oli säästänyt esimieheltä tulleet viestit.

 

– Oikeuden valmistelevan istunnon jälkeen vastapuolen asianajaja ehdotti sopimista. Meillä oli kuulemma niin jäätävät todisteet, Tiia kertoo.

 

Marian häirintätapaus taas kietoutui laittomaan irtisanomiseen. Häirinnästä todisteina oli muun muassa työterveyslääkärin kirjauksia ja dokumentteja Marian yhteydenpidosta työnantajan kanssa.

 

Myös Marian työnantaja halusi mieluummin sopia ja maksaa korvauksia kuin jatkaa oikeusprosessia.

Vain harvoin tuomioistuin pääsee punnitsemaan, onko häirintää tapahtunut vai ei.

Vannisen mukaan on hyvin tavallista, että uhri ja vastapuoli sopivat asian. Uhri saa korvauksen ja ahdistelijaksi epäilty välttyy mahdolliselta tuomiolta. Vain harvoin tuomioistuin pääsee punnitsemaan, onko häirintää tapahtunut vai ei.

 

– Oikeuskäsittely voi olla molemmille osapuolille rankka. Ahdisteltu joutuu palaamaan menneisiin ikäviin tapahtumiin. Vastapuolen asianajaja voi mennä henkilökohtaisuuksiin ja vähätellä uhrin kokemuksia, Vanninen kuvailee.

 

Tiia koki häirinnän vuosikausien mittaisen puimisen ahdistavaksi ja väsyttäväksi.

 

– Mielellään tämmöisen asian jättäisi nopeasti taakseen. Oikeudenkäynti olisi voinut kestää vuosia, hän sanoo.

 

Marian mukaan jo sopiminen toi hänelle jonkinlaista mielenrauhaa. Sopimukseen suostuessaan työnantaja ja ahdistelija myönsivät syyllisyytensä.

Ahdistelu on irtisanomisperuste

Jos työpaikalla on seksuaalista häirintää, on työnantajalla velvollisuus puuttua siihen. Jos ahdistelija ei varoituksista huolimatta lopeta, työnantaja voi päättää hänen työsuhteensa.

 

Vanninen ei tunne yhtään tapausta, jossa häirintään syyllistynyt olisi saanut töistä lähtöpassit.

– Tavanomaisempaa on, että uhri lähtee itse. Ahdistelijan työsuhde sen sijaan jatkuu, Vanninen kertoo.

 

Vanninen ei tunne yhtään tapausta, jossa häirintään syyllistynyt olisi saanut töistä lähtöpassit.

 

Tiia sinnitteli seksiä kinuavan pomon kanssa kymmenen kuukautta, vaikka töiden teosta ei tullut mitään. Lopulta hän jäi pitkälle sairaslomalle ja irtisanoutui itse.

Marian 2,5 vuoden työsuhde taas päättyi laittomaan irtisanomiseen.

 

– Olin ilmoittanut häirinnästä työnantajalle, mutta hyvä veli -kerho ei halunnut puuttua miehen puuhiin. Kätevämpää oli järjestää perusteettomat yhteistoimintaneuvottelut. Ahdistelija sai pitää työpaikkansa, Maria kertoo.

Julkinen salaisuus

Seksuaaliseen ahdisteluun on pitkään suhtauduttu vähättelevästi. Työkaverit ovat saattaneet vain varoittaa uusia työntekijöitä työpaikan tahmatassuista.

 

Maria kertoo, miten tuntui absurdilta, että työpaikalla kaikki näkivät ahdistelun, mutta kukaan ei puhunut siitä mitään. Maria jäi asian kanssa yksin.

 

Häirintä on ollut monella työpaikalla kuin julkinen salaisuus. Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei siihen puutu.

Vanninen vahvistaa, että häirintä on ollut monella työpaikalla kuin julkinen salaisuus. Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei siihen puutu.

 

Hän uskoo, että sosiaalisessa mediassa levinneessä Me too -kampanjassa saattaa itää muutoksen siemen. Kampanjaan osallistuneet kertoivat omista ahdistelukokemuksistaan julkisesti.

 

Juristi toivoo, että tällainen avoimuus madaltaisi kynnystä ilmoittaa häirinnästä.

 

– Myös näyttö vahvistuu, kun saman ahdistelijan kontolla on useita tapauksia. Silloin ei ole enää vain sana sanaa vastaan, Vanninen huomauttaa.

 

Sekä Maria että Tiia kehottavat häirintää kokeneita puuttumaan ahdisteluun mahdollisimman nopeasti. Tilanne vain mutkistuu ja pahenee, jos se saa jatkua.

 

– Itse olin aluksi hyvin hämmentynyt. Yritin ensin ottaa häirinnän huumorilla. Jälkiviisaana voi sanoa, että olisi kannattanut tehdä toisin, Maria pohtii.

 

Tiian ja Marian nimet on muutettu.