Valtion virkamiesten palkankorotuksista sopivat työntekijöitä edustavat järjestöt Pro, JUKO ja JHL sekä Valtion työmarkkinalaitos. Liittojen neuvottelijoiden liikkumavara neuvotteluissa tulee työntekijöiden osalta liittojen hallinnolta. Valtion työmarkkinalaitoksen osalta ohjaus tulee heidän isännältään eli Valtioneuvostolta, siis poliitikoilta.
Valtion neuvottelut ovat jumissa, koska valtio työnantajana ei ole valmis noudattamaan palkankorotusten osalta kustannusvaikutuksiltaan yleistä linjaa. Valtiotyönantaja on siis valmis tältä osin hylkäämään hyvän ja vastuullisen henkilöstöpolitiikan, jota se on tähän saakka noudattanut sopimusratkaisujen osalta.
Tämä viestii valtiotyönantajan suhtautumisesta työntekijöihinsä. Yhdessä valtionhallinnon tuottavuusohjelman leikkausten kanssa tämä on valtion työntekijöille märkä rätti kasvoille. Virkamiehet toteuttavat poliitikkojen hallitusohjelmia. Virkamiehet ovat niitä työrukkasia, jotka laativat lait, laittavat ne käytäntöön, valvovat niiden noudattamista ja mahdollistavat niin elinkeinoelämän kuin kansalaistenkin osalta yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden kaikilla sektoreilla niin normaaleissa kuin poikkeusolosuhteissakin.
Valtio pilaa maineensa työnantajana kieltäytymällä tunnustamasta omien työntekijöidensä arvoa, näkemällä heidät vain säästöjen lähteenä ja pakollisena menoeränä. Valtion työntekijän euro ei ole ostovoimaltaan yhtään sen parempi kuin muidenkaan sopimusalojen. Säästöjen hakeminen valtion työntekijöiden selkänahasta ei pelasta julkista taloutta, mutta se varmasti vahingoittaa valtion mainetta reiluna työnantajana.
Vanha sanonta valtion pitkästä ja kapeasta leivästä joutaa siis unholaan. Sen voi muuttaa muotoon: valtion kapea ja palkankorotusten osalta aina muita aloja kapeampi leipä. Pitkästä urastakaan ei valtiolla enää ole varmuutta, kiitos tuottavuusohjelman ja sen myötä alkaneiden muutosneuvotteluiden ja väen vähentämisen.
Aila Järveläinen
Kirjoittaja on virkamies, valtion neuvottelukunnan puheenjohtaja ja Pron hallituksen jäsen
Teksti on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 15.4.2025.