Yaran Siilinjärven tehdasalueella on Suomen suurin avolouhos. Sen apatiitti tunnetaan yhtenä maailman puhtaimpana apatiittina, josta irrotettava fosfori jatkojalostetaan lannoitteeksi.

Eetu Karjunen aloitti toukokuun alussa 2021 kesäharjoittelijana Siilinjärvellä vuorotyönjohtajien kesäloman tuuraajana. Hän ei ollut aiemmin työskennellyt Yaralla ja tehtäväkin on vaativa, joten ihan heittämällä ei hän uusiin saappaisiin voinut astua – eikä se Yaran tyyliin kuulu muutoinkaan.

– Olen aiemmin toiminut toisen kaivosyhtiön rikastamolla prosessihoitajana viitisen vuotta. Sen jälkeen aloitin ympäristötekniikan insinööriopinnot, jotka ovat nyt loppusilausta vaille valmiit. Välillä kesätöitä tuli tehtyä kunnossapitotöissä, mutta jokin näissä kaivoshommissa viehättää, mies kertoilee.

Vuorotyönjohtaja on paljon vartijana

Karjusen perehdyttämisestä on vastannut pääasiassa Sanna-Mari Vasarainen, itsekin parikymmentä vuotta sitten kesätöissä Yaralla aloittanut konkari. Nykyisiin toimihenkilötehtäviin hän siirtyi työntekijäpuolelta muutama vuosi sitten. Nyt hän työskentelee yhtenä rikastamon kolmesta vuorotyönjohtajasta.

– Tässä saa olla paljon vartijana. Tehtäviini kuuluu tuotannon työtehtävien kaitseminen arkisin etenkin rikastamossa ja yö- ja viikonloppuvuoroissa myös louhosalueella. Siihen kuuluu muun muassa tuotanto- ja vuorotyöntekijöiden ohjeistamista, työn johtamista, esimiestehtävät ja kaikista tärkeimpänä toiminnan turvallisuudesta huolehtiminen. Etenkin arkisin työ on aika pitkälti toimistotyötä, mutta toki työmaallakin pitää kiertää. Jokaisella meistä kolmesta vuorotyönjohtajasta on myös omia projekteja, minä teen toiminnan laatuun liittyviä kehityshommia, Vasarainen kertoo työstään.

Monipuoliseen työhän huolellinen perehdytys

Vaativa työ edellyttää pitkää perehdytystä.

–  Meillä jäi juuri eläkkeelle eräs henkilö, jonka seuraajaa koulutettiin tehtävään vuoden verran. Vuorotyönjohtajalla pitää olla osaamista niin ympäristö-, mekaanisesta-, kuin prosessi- ja tuotantopuolenkin asioista. Pelastusprotokolla on tunnettava tarkasti. Työ on monipuolista, mutta vaativaa. Osa osaamisesta on hankittavissa koulunpenkiltä ja osa kertyy työn myötä elävästä elämästä, Vasarainen kertoo.

Vaikka Vasarainen on ennenkin perehdyttänyt tulijoita, Karjunen on ensimmäinen toimihenkilö, jonka hän on perehdyttänyt kesäharjoittelijaksi rikastamolle. Näin perehdyttäminen on ollut tavallaan uutta molemmille. Karjunen myös tuuraa Vasaraista, kun tämä jää lomalle.

Perehdytys tapahtui käytännössä kolmessa eri osassa.

– Ensimmäiset kaksi viikkoa olin muiden kesäharjoittelijoiden mukana yleisluontoisessa perehdytyksessä. Sitten olin jonkin aikaa päivävuorossa siten, että seurasin Sanna-Marin ja toisen vuorotyönjohtajan hommia. Sitten siirryin muutaman viikon ajaksi Sanna-Marin pariksi vuorokiertoon. Näin siinä sekä arkiviikon tehtävät että ilta- ja viikonlopun työt, Karjunen kertoo.

– Ensimmäinen viikko on tärkeä, sillä siinä tutustutaan taloon, sen tapoihin ja ihmisiin. Erikseen perehdyttäjäksi valmennetun henkilön kanssa käydään läpi kaikkia työntekijöitä koskevat perusasiat, kuten oikeudet ja velvollisuudet työntekijänä sekä kaikista tärkeimpänä turvallisuusasiat. Jokainen työntekijä käy läpi muun muassa sähköisen koulutuksen, ja sen lisäksi on osastokohtaisia esimerkiksi liikennöintiin liittyviä erityisjuttuja, Vasarainen kertoo.

Alun perehdytykseen kuuluu myös hr-päivä, jossa henkilöstöpäällikkö kertoo asioista kasvotusten ja silloin on mahdollista kysellä asioita. Alkujaksoon kuuluu myös lounas yhdessä esimiehen kanssa. Yleisten asioiden läpikäyntiin varataan noin kuukauden verran aikaa. Silloin ei vielä olla yksin, mutta pikkuhiljaa aletaan antaa oikeita tehtäviä aina jonkun sellaisen kanssa, joka on ollut aiemmin samassa hommassa. Sen jälkeen tai osin siinä rinnalla on tehtäväkohtainen perehdytys, joka määräytyy tehtävän mukaan.

– Perehdytyksen viimeinen vaihe on Eetun kohdalla ollut se, että yritän ammentaa hänelle kaiken tiedon, joka on olennaista tehtävän tekemisen kannalta. Se pitää tehdä niin tarkasti, että hän pärjää yksin ja tietää mistä kysyä, jos tarvitsee apua, Vasarainen kertoo.

Perehdyttäessä joutuu koeponnistamaan omia ajatuksiaan.

– Pitkään talossa olleena jouduin itsekin vähän miettimään, että miksi tehdään juuri näin, vai olisiko joku toinen tapa ehkä parempi. Tässä saa löylyttää omiakin aivojaan, ja siinä mielessä perehdyttäminen tekisi kaikille hyvää, Vasarainen pohtii

Mielekästä työtä tekemässä

Eetu Karjunen on tyytyväinen saamaansa perehdytykseen.

– Paljon tulee uutta asiaa, mutta kyllä perehdytys on mennyt kaikin puolin hyvin. Kaikesta on voinut kysyä pitkin matkaa, ja tietoa saa aina kun tarvitsee. Ohjaus ja opastus on henkilökohtaista, kun olen ainoa tähän tehtävään perehdytettävä.

Hänelle ei kesäharjoittelijana annettu esimiestehtäviä, mutta yksinäistä työ ei ole. Joka vuorossa on neljä henkeä ja vuoroja viisi, joten Karjunen on tekemisissä kahdenkymmenen henkilön kanssa.

Paljon tulee uutta asiaa, mutta kyllä perehdytys on mennyt kaikin puolin hyvin. Kaikesta on voinut kysyä pitkin matkaa, ja tietoa saa aina kun tarvitsee.

– Työ on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen viihtynyt. Ehkä parasta työssä on tietynlainen vapaus, niin että on aikaa ja mahdollisuus opetella laitoksen prosessia muiden töiden ohessa. Toisaalta se on välttämätöntä, jotta pystyy ymmärtämään eteen tulevia tilanteita. Tämä on mielekästä ja sisällöllisesti antoisaa työtä, Karjunen kiittelee.

Vasarainen kertoo, että jossain muodossa tuen antaminen jatkuu koko kesän.

– Päivisin on aina paikalla asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa esimerkiksi vikailmoitusten tekemisessä. Olen korostanut, että päätöksiä pitää osata tehdä, mutta niitä ei tarvitse osata tehdä yksin. Niin pientä asiaa ei ole, ettei voisi kysyä toisilta. 

Tärkeintä on, että otetaan mukaan porukkaan

Mikä sitten on perehdytyksessä kaikista tärkeintä?

– Tärkeintä on, että kesäharjoittelija saa mahdollisimman hyvän alun tehtävään, olipa ollut talossa useamman kesän tai tulee joukkoon ensimmäistä kertaa, sanoo Vasarainen.

Hänen mielestään perehdytyksen hoitamisessa on myös aika suuri vastuu.

– Tärkeää on myös se, että tänne olisi mukava tulla ja työnteko lähtisi hyvin ja mahdollisimman turvallisesti käyntiin. Ensimmäisiin viikkoihin on tärkeää panostaa. On kaikkien etu, että kesätyöntekijät saavat kaikki tarvittavat tiedot.

Karjusella on samansuuntaiset näkemykset:

– Tärkeintä on se, että kesätyöntekijä saadaan soluttautumaan työporukkaan niin hyvin, että omien ajatusten esille tuominen on sallittua ja toivottua. On tärkeää päästä sinuiksi ihmisten kanssa. Omalla kohdallani varsin pitkä perehdytys on hyvä asia, sillä työtehtävä on laaja ja turvallisuusasiat niin tärkeitä, että kaikki halutaan tehdä viimeisen päälle.

Tällä kesäharjoittelijalla työt lähtivät hyvin käyntiin. Karjusen mielestä ilmapiiri on hyväksyvä ja porukkaan on päässyt mukaan.

– Kun jonkun aikaa teimme hommia kaksistaan, seurasin hieman taka-alalla hänen tekemistään. Näin jo siinä, että ei minun tarvitse olla huolissani, etteikö kaikki sujuisi, Vasarainen kiittelee.