Jalkapalloa ja liikennesuunnittelua, ja vielä Zürichissä – tällaisesta yhdistelmästä syntyi 24-vuotiaan Joel Peiposen tuore opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakouluun.

Sveitsiläiselle liikennealan konsulttiyritykselle IBV Hüslerille tekemässään työssä Peiponen selvitti, miten Zürichiin parhaillaan suunnitteilla olevan jalkapallostadionin ympäristön liikennejärjestelyt toimivat, kun 18 500 katsojaa lähtee stadionilta pois kävellen.

– Simuloin eli tein toimivuustarkastelun ihmisvirtojen kulusta tietokoneohjelmalla. Tarkoitus oli löytää mahdolliset pullonkaulat. Missä kulku sumppuuntuu ja millaisia parannuksia liikennejärjestelyihin pitäisi tehdä? Tuollaisen ihmismäärän poistuminen ei ole ihan pikkujuttu, hän kuvailee.

Simuloinnissa piti ottaa huomioon muun muassa se, että ihmiset kävelevät eri tahtiin ja että he pitävät kulkiessaan jonkinlaista välimatkaa toisiinsa. Väkijoukot eivät marssi olka toisen olassa tasatahtia kuin sotilaat ikään.

– Suuria ongelmia en tarkastelussa löytänyt, mutta sellaisen havainnon tein, että ottelun päättyessä raitiovaunujen vuorovälien pitää olla mahdollisimman lyhyet ja vaunuja pitää olla mahdollisimman monta.

Kuin työnhakua

Peiponen tahtoi tehdä opinnäytetyön nimenomaan ulkomaiselle yritykselle, sillä hän halusi työkokemusta muualtakin kuin koti-Suomesta. Sveitsi valikoitui kohdemaaksi kansainvälisyytensä vuoksi. Asiointi paikallisten kanssa sujuu hyvin englanniksi.

Teollisuuden puolella tällainen kansainvälinen yhteistyö on aika tavallista, mutta liikennealalla ei.

– Teollisuuden puolella tällainen kansainvälinen yhteistyö on aika tavallista, mutta liikennealalla ei. Meidän vuosikurssiltamme olin ainoa, joka edes teki opinnäytetyönsä englanniksi, Peiponen huomauttaa.

Kansainvälistä opinnäytetyötä harkitsevia opiskelijoita Peiponen kehottaa aloittamaan valmistautumisen ajoissa ja suunnittelemaan kaiken huolella.

Peiposelta yhteistyöyrityksen löytäminen vei kuukauden päivät. Hän kuvailee yhteistyökumppanin etsintää työnhaun kaltaiseksi.

– Muotoilin esittelykirjeen vähän samaan tapaan kuin työhakemuksen. CV:nkin laadin huolella. Kannattaa myös selvittää, kuka yrityksessä tällaisista asioista päättää. Itse otin yhteyttä useaan alan yritykseen. Koulu ei yhteistyökumppanin etsinnässä eikä muissakaan järjestelyissä auttanut. En tosin edes kysynyt apua.

Ennen Zürichiin lähtöä Peiponen teki itse matkajärjestelyt, varasi lennot ja etsi majoituksen. Suurin työ oli kuitenkin yrityksen lähettämään taustamateriaaliin tutustuminen. Siinä kuluivat illat ja viikonloput kuukausien ajan.

Työpäivät venyivät 12-tuntisiksi, mikä muuten on ihan tavallista paikallisillekin.

– Vietin paikan päällä vain viikon. Olin suunnitellut tarkkaan, mitä kaikkea minun tuon viikon aikana pitää tehdä. Työpäivät venyivät 12-tuntisiksi, mikä muuten on ihan tavallista paikallisillekin. Alun perin olin ajatellut, että viipyisin kauemmin, mutta asumiskustannukset olivat niin hurjat, että vierailu jäi vain piipahdukseksi.

Kirjoitustyön Peiponen teki Suomessa. Valmiiseen työhön sveitsiläiset olivat hyvin tyytyväisiä. Palkkaa urakastaan mies ei saanut, mutta lennot ja majoituksen yritys hänelle korvasi.

Itseluottamusta ja uutta oppia

– Reissu oli kaikin puolin opettavainen. Matkailu avartaa -sanonta ei ole mitenkään turhanpäiväinen hokema.

Paitsi simulointiohjelmistojen saloista Peiponen oppi myös sveitsiläisestä työkulttuurista.

Projektin hoitaminen alusta loppuun itsenäisesti ulkomaisen yrityksen kanssa olisi kenelle tahansa nuorelle opiskelijalle melkoinen saavutus.

Myös itsevarmuus lisääntyi entisestään. Projektin hoitaminen alusta loppuun itsenäisesti ulkomaisen yrityksen kanssa olisi kenelle tahansa nuorelle opiskelijalle melkoinen saavutus.

Peiponen uskoo, että projektista saattoi olla hänelle apua työnhaussa kotimaassa. Nuori mies sai liikennesuunnittelijan paikan Pöyryltä jo ennen kuin liikenneinsinöörin paperit olivat valmiit.

– Työhaastattelussa opinnäytetyö ainakin nousi monta kertaa esiin. Aika näyttää, onko ulkomaankokemuksesta muuta hyötyä työuralla, Peiponen pohtii.