Kauas pilvet karkaavat – Suomi ja Namibia yhteisen tulevaisuuden edessä?

Suomi on jäämässä muista Pohjoismaista jälkeen vihreän siirtymän investoinneissa. Siinä missä Tanskan tuulivoima on maailman huippua ja Ruotsi investoi isosti vedyn ja puhtaan teräksen tuotantoon, Suomessa vasta kartoitetaan investointiaikeita. Pullonkaula on ennen kaikkea pääomien puuttumisessa, mutta myös osaamisessa. Ne eivät kuitenkaan ole ratkottavista kysymyksistä ainoita ─ todellinen testi on se, onnistummeko rakentamaan vetytuotannon ympärille mahdollisimman paljon omaa jalostavaa teollisuutta.

Valtion budjetin kokoinen vetyprojekti

Samojen kysymysten edessä ovat namibialaiset kollegamme. Namibia on yksi potentiaalisimmista vetysiirtymän voittajista ─ sillä on kaikki tuotannon edellytykset ja suhteellisen vakaa poliittinen järjestelmä. EU ja Namibia ovat solmineet strategisen kumppanuuden, joka sisältää yhteistyötä myös vihreän vedyn tiimoilta, ja lisäksi valmisteilla on useita muita hankkeita, joista suurin on saksalaistaustainen Hyphen-projekti. Hyphen lupaa rakennusvaiheessa 15 000 rakennusalan työpaikkaa ja tuotannossa 3000 pysyvää työpaikkaa. Projekti lupaa työllistää 90 prosenttisesti paikallista väestöä ja varata viidesosan työpaikoistaan nuorille.  Hankkeen arvo vastaa Namibian valtion budjettia.

Parhaillaan hankkeessa tehdään toteutettavuus- sekä vaikutusselvityksiä, jotka vienevät ainakin viisi vuotta. Aikataulusta on kuitenkin poliittisista syistä haluttu maalata huomattavasti ruusuisempi kuva, sillä maaseudun nuorisosta yli puolet on työttöminä. Nykyhallinnolle on tärkeää näyttäytyä paljon kaivattujen työpaikkojen luojana ennen marraskuisia vaaleja. Toisaalta painetta luo myös oma vaatimaton energiantuotanto – valtaosa energiasta tuodaan tällä hetkellä naapurimaista. Namibia on myös ilmoittanut olevansa 2030 mennessä mantereen ensimmäinen hiilineutraali maa.

Projektin on herättänyt myös kritiikkiä: sopimukset eivät kuitenkaan ole julkisia, eikä niitä ole käsitelty parlamentin luonnonvarakomiteassa. Lisäksi suunniteltu sijainti luonnonsuojelualueella uhkaa alueen monia lajeja ja siten biodiversiteettiä. Myös paikallinen ay-liike on tuonut esiin huolensa: tuovatko vetyhankkeet maahan vaurautta, vai valuvatko hyödyt ulkomaille? Mitä uutta osaamista tarvitaan, ja miten sitä luodaan? Miten ulkomainen taho huolehtii työntekijöidensä oikeuksista ja työturvallisuudesta?

─ Jos hanke päätetään toteuttaa, pitää varmistaa, että hyödyt tulevat maalle ja sen kansalle, jolta puuttuu kaikki aina infrasta ja koulutusjärjestelmästä terveydenhuoltoon, Saksan Sosialidemokraattisen puolueen säätiön (FES) Namibian toimiston johtaja Hansjörg Lanz muistuttaa tapaamisessamme.

Vetytalous ei myöskään ole ainoa sektori, joka tarvitsee työvoimaa. Maasta on löydetty myös huomattavat öljy- ja kaasuesiintymät, ja työvoimaa tarvitaan sekä niihin liittyvän infrastruktuurin rakentamiseen että itse tuotantoon.

Hallitus osallistanut liitot – tärkeimpiä kysymyksiä osaaminen ja työturvallisuus

Namibiassa ei ole koulutuspoliittista visiota työväestön uudelleenkoulutuksen suhteen – ja kello tikittää. Paikalliset liitot haluavat, että tarvittava osaaminen löytyy omasta maasta ja sitä tuodaan ulkomailta vain, jos on pakko.

─ Toivomme vetytalouden tuovan ei vain mitä tahansa työtä, vaan nimenomaan ihmisarvoista työtä. Olemme oppineet menneistä virheistä litiumbuumin suhteen – tuolloin ulkomailta tuotu tietotaito ei siirtynyt paikallisille. Tällä kertaa emme haluakaan lukea hankkeen edistymisestä lehdistä, vaan olla mukana vaikuttamassa siihen, ja hallitus on ottanut meidät mukaan, kaivos- ja enegiateollisuuden ammattiliitto MUNin puheenjohtaja George Filleppus Ampweya kertoo Prolle.

Osaamisen siirtyminen paikallisväestölle on koko Afrikalle kriittinen kysymys: marmorinlouhinta on jo kiinalaisten hallussa, samoin kaivosteollisuus ja kriittiset mineraalit. Esimerkiksi Zimbabwe ja Sambia ovat myynyt monet valtionyhtiönsä kiinalaisille lainojen vastineeksi. Namibia kielsi viime vuonna joidenkin kriittisten mineraalien viennin maasta jalostamattomana.

Myös metalli- ja rakennusalan liitto MANWU on ilmaissut huolensa uusiutuvien energiamuotojen investoinneista. Liiton puheenjohtaja Justina Jonas haluaa varmistaa, että paikalliset toimijat voivat osallistua kilpailutuksiin, työntekijät eivät ole siirtotyöläisiä, työntekijöiden osaamisen kehittyminen varmistetaan jokaisessa alan työehtosopimuksessa, työturvallisuudesta huolehditaan asianmukaisesti ja työntekijöille maksetaan vähintään minimipalkka.

MANWU-liiton puheenjohtaja Justina Jonas on huolissaan paikallisten työntekijöiden osaamisen kehittymisestä.

Elinvoimainen ay-liike

Vetytalouden kysymykset lienevät akuutteja monessa eri pöydissä vielä pitkään niin Suomessa kuin Namibiassa, kun päätöksiä tulevaisuudesta tehdään. Pro edellyttää Suomen hallitukselta johdonmukaista ja yli hallituskausien ulottuvaa vihreää siirtymää tukevaa politiikkaa, joka tällä hetkellä loistaa poissaolollaan. Eteläisen Afrikan ay-liike tuntuu kaiken perusteella elinvoimaiselta ja aktiiviselta ääneltä yhteiskunnissa. Liittoaktiiveille tarjottavaan Glu Labour Universityn täydennyskoulutukseen osallistuvat nuoret pitävät liittouraa kutsumusammattina.

─ Liitot huolehtivat, ettei ketään riistetä. Mikä ilo onkaan tuoda ihmisiä yhteen ja saada heidät havahtumaan omiin oikeuksiinsa, eräs opiskelijoista hymyilee.