Miljoonia, kymmeniä miljoonia vai peräti satoja miljoonia euroja? Lakkojen ja työnseisausten aiheuttamat kustannukset yrityksille ovat olleet tänä syksynä jälleen otsikoissa.

STTK:n ekonomisti Antti Koskelaa on häirinnyt jo pitkään, että julkista keskustelua hallitsevat työnantajajärjestöjen luvut. Ne liioittelevat yleensä roimasti lakkojen kustannuksia.

Hyvä esimerkki on äskettäin järjestetty vientialojen kolmipäiväinen lakko. Työnantajapuoli laski tuotannon suoriksi menetyksiksi 400 miljoonaa euroa, kun STTK:n arvio kustannuksista oli 26 miljoonaa.

– Julkiseen keskusteluun voidaan heittää millaisia lukuja ja arvauksia tahansa. Niitä on kuitenkin vaikea kyseenalaistaa, ellei ole asiaan perehtynyt. Mediakin käyttää mielellään työnantajan antamia lukuja, sillä ne ovat suurempia ja raflaavampia.

Julkiseen keskusteluun voidaan heittää millaisia lukuja ja arvauksia tahansa. Niitä on kuitenkin vaikea kyseenalaistaa, ellei ole asiaan perehtynyt.

Sairauspäiviä sata kertaa enemmän

Koskelan mukaan todellisuudessa lakkojen aiheuttamat kokonaiskustannukset työnantajille jäävät kuitenkin pieniksi.

– Esimerkiksi sairauspäiviä on tyypillisesti yli satakertainen määrä verrattuna lakkopäiviin.

Työtaistelut ovat kuitenkin aina mediapeliä ja kamppailua julkisen mielipiteen suosiosta. Työnantajille on edullista paisutella lakkojen vaikutuksia, jotta työntekijöiden toiminta ja vaatimukset näyttäytyisivät kielteisessä valossa.

Sairauspäiviä on tyypillisesti yli satakertainen määrä verrattuna lakkopäiviin.

Ammattiliitot taas pyrkivät ulospäin vähättelemään lakon vaikutuksia, jotta omat vaatimukset saisivat yleisen hyväksynnän.

– Suomessa käytävä julkisuuspeli ei tässä suhteessa poikkea muista maista.

Laskentamalli liioittelee kustannuksia

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi äskettäin Koskelan kirjan Hanskat tippui, jossa hän menee syvemmälle lakkojen kustannusten arvioinnissa.

Työnantajien luvut perustuvat yleensä lakkojen bruttokustannuksiin. Se saadaan käyttämällä ”rautalankamallia”, jossa arvioidaan tuotannon päiväkohtainen arvo ja kerrotaan se lakkopäivien määrällä.

– Tämä ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Yrityksillä on tyypillisesti varastot, joista ne voivat myydä tuotteita lakonkin aikana. Lisäksi yritys pystyy yleensä varautumaan lakkoon sopeuttamalla toimintaa etukäteen ja kirimään menetettyä tuotantoa umpeen jälkikäteen.

Yritys pystyy yleensä varautumaan lakkoon sopeuttamalla toimintaa etukäteen ja kirimään menetettyä tuotantoa umpeen jälkikäteen.

Näin lakon todelliset kustannukset eli nettovaikutukset jäävät huomattavasti työnantajan esittämiä bruttolaskelmia pienemmiksi.

Koskela huomauttaa lisäksi, että kustannuslaskennassa tulisi ottaa huomioon lakon kattavuus. Monessa yrityksessä tuotanto ei pysähdy kokonaan, vaan toimintaa pidetään osittain yllä esimiesten ja rikkurityöntekijöiden voimin.

Lakko puree voitolliseen yritykseen

Koskelan mielestä kaikkein realistisimman kuvan lakon kustannuksista antaa niin sanottu efektiivinen laskentamalli, jossa lakon nettokustannusten ohella otetaan huomioon yrityksen kannattavuus. Tässä voidaan käyttää esimerkiksi yrityksen liikevoittoprosenttia.

Kaikkein realistisimman kuvan lakon kustannuksista antaa niin sanottu efektiivinen laskentamalli, jossa lakon nettokustannusten ohella otetaan huomioon yrityksen kannattavuus.

– Hyvin kannattavalle firmalle menetykset ovat suhteessa isommat kuin heikosti kannattavalle yritykselle. Näin lakko puree yleensä paremmin runsaasti voittoa tuottavaan yritykseen. Jos yritys tekee sen sijaan nollatulosta, niin lakosta ei aiheudu sille käytännössä lainkaan kustannuksia.

Tietyissä tilanteissa yritys voi jopa hyötyä lakosta taloudellisesti. Yritys voi esimerkiksi myydä varastoon kertynyttä tavaraa, samaan aikaan kun sen ei tarvitse maksaa henkilöstölleen palkkaa.

Koskelan mielestä todellisten kulujen arvioinnissa tulisi pystyä arvioimaan myös työtaisteluiden sivuvaikutuksia. Se ei ole helppoa, sillä kyse on usein vaikeasti mitattavista ja vasta pidemmällä aikavälillä näkyvistä asioista.

– Tuotteiden tai palvelujen toimitusten keskeytyminen voi heikentää yrityksen mainetta, murentaa asiakkaiden luottamusta ja vähentää näin tilauksia tulevaisuudessa.

Suomi ei ole lakkoherkkä maa

Koskelaa häiritsee lakkoja koskevassa keskustelussa toinenkin vallalla oleva harhaluulo.

Vastoin yleistä käsitystä Suomi ei ole erityisen lakkoherkkä maa.

– Tässä kuulumme nykyisin keskikastiin sekä Pohjoismaissa että Euroopassa laajemminkin. Esimerkiksi Ranskassa ja Tanskassa menetetään kolminkertainen määrä työpäiviä Suomeen verrattuna.

Koskelan mielestä väärä käsitys saattaa johtua siitä, että vielä 1970-luvulla lakkoja oli kymmenen kertaa nykyistä enemmän.

Vielä 1970-luvulla lakkoja oli kymmenen kertaa nykyistä enemmän.

– Nykyisin kynnys lakkoiluun on meillä erittäin korkea.

Koskelan mielestä lakko-oikeudesta kannattaa pitää tiukasti kiinni. sillä ilman sitä Suomi ajautuisi takaisin luokkayhteiskuntaan. Varoittavia esimerkkejä löytyy maailmalta.

– Maat, joissa lakko-oikeutta on rajattu merkittävästi, yhteiskuntaluokkien olosuhteet ovat alkaneet eriytyä ja tuloerot kasvavat. Näin kävi esimerkiksi Britanniassa Margaret Thatcherin hallituksen toimien jälkeen.