– Sillä saa äänensä kuuluviin, summaa kehittämispäällikkö Annemarje Salonen Prosta.

Ammattiliitot puolustavat jäsentensä etua työehdoista sovittaessa ja tuovat julkisessa keskustelussa esiin heidän tärkeinä pitämiään asioita. Tuhansia ammattilaisia yhdistävällä liitolla on sananvaltaa aivan eri tavalla kuin yksittäisellä palkansaajalla.

Työehtosopimus (tes) ja sen noudattamisen valvonta ovat kaikkein näkyvin osa ammattiliittojen tekemästä työstä. Ne ovat myös palkansaajalle painavimmat perusteet kuulua liittoon.

Työehtosopimuksissa ammattiliitot ja työnantajien edustajat sopivat muun muassa palkoista, työajoista, erilaisista palkan lisistä ja monenlaisista työn ehdoista.

Laki versus tes?

Myös Suomen lainsäädännössä on kirjauksia työehdoista, mutta tessit takaavat palkansaajalle pelkkää lakia kattavamman turvan ja paremmat edut.

Esimerkiksi palkasta sovittaessa alan yleissitova työehtosopimus on hyvä perälauta. Työnantaja ei voi maksaa pienempää palkkaa kuin tessissä on sovittu.

– Laissa ei ole minimipalkkaa. Samoin monia palkan lisiä ja lomarahoja ei lainsäädäntö tunne. Jos palkkaus on vain lain varassa, työnantaja päättää, millaista palkkaa on valmis maksamaan, Salonen huomauttaa.

Työehtosopimukset takaavat myös palkanmaksun pidemmän sairausloman ajaksi kuin laki. Äitiysloman ajalle tes takaa kolmen kuukauden palkan, mutta laki ei palkanmaksuun velvoita. Työmatkojen aikaisia päivärahojakaan laki ei tessin tapaan tunne. Esimerkkejä voisi listata enemmänkin.

– Lainsäädäntö jää pakostikin kovin yleiselle tasolla. Sen pitää sopia kaikille aloille. Työehtosopimukset sen sijaan solmitaan jokaiselle alalle erikseen. Ne huomioivat kunkin alan erityistarpeet lainsäädäntöä paremmin, Salonen tähdentää.

Jos liittoon ei kuulu, ei pääse myöskään vaikuttamaan siihen, millaisia asioita tessiin koetetaan neuvotella.

Uuden työehtosopimuksen rakentaminen alkaa ruohonjuuritasolta, työpaikoilta. Liitto kuuntelee jäsenten toiveita ja muodostaa niistä neuvottelutavoitteet.

Jos liittoon ei kuulu, ei pääse myöskään vaikuttamaan siihen, millaisia asioita tessiin koetetaan neuvotella.

– Tämä on sitä kansanvaltaa, Salonen sanoo.

Liitto vai Loimaan kassa?

Yleinen työttömyyskassa (YTK) eli niin sanottu Loimaan kassa on haastanut ammattiliittoja 1990-luvun alusta lähtien. Nykyisin se on Suomen suurin työttömyyskassa.

YTK vetoaa vähillä kustannuksilla. Kassan jäsenyys maksaa vuodessa 100 euroa. Täysjäsenyys heltiää 118 euron vuosimaksulla. Se oikeuttaa muun muassa joihinkin oikeusapupalveluihin.

Pron jäsenmaksu on 1,4 prosenttia veronalaisesta palkasta, mutta enintään 57 euroa kuussa.

Sekä ammattiliittojen että työttömyyskassan jäsenmaksut voi vähentää verotuksessa.

– YTK on aivan eri asia kuin ammattiliitto. Se on tekninen työttömyyskorvausten maksaja. Sillä ei ole aikomustakaan puuttua työelämän ongelmiin. Se ei aja palkansaajien etua kuten ammattiliitot tekevät. Kuvaavaa on, että YTK:n hallituksessa istuu paljolti yritysmaailman johtajia, Salonen kertoo.

YTK on aivan eri asia kuin ammattiliitto. Se on tekninen työttömyyskorvausten maksaja. Sillä ei ole aikomustakaan puuttua työelämän ongelmiin.

YTK ei myöskään neuvo työehtosopimukseen liittyvissä asioissa.

Kuluttajaliiton vuonna 2016 tekemän vertailun mukaan YTK:n täysjäsenilleen tarjoama oikeusturva jää kauas taakse Pron tarjoaman turvan tasosta.

Jos jäsen hakee työriidassa oikeutta tuomioistuimesta, Pro ei aseta kattoa maksamilleen oikeudenkäyntikuluille. Se korvaa myös vastapuolen kulut, jos oikeusjuttu päättyy häviöön. YTK korvaa oikeudenkäyntikuluista enintään 10 000 euroa. Se ei myöskään maksa häviön tullen vastapuolen kuluja.

Järjestäytymisen oltava riittävä

Jotta liittojen sana painaisi, pitää järjestäytymisasteen olla riittävän korkea.

Jos se tippuu alle 50 prosentin, ei alalle neuvoteltu työehtosopimus ole yleissitova. Tällöin järjestäytymättömien työnantajien ei tarvitse noudattaa tessin vähimmäisvaatimuksia. Ne voivat esimerkiksi maksaa pienempää palkkaa kuin tessissä on sovittu.

Työssä olevista palkansaajista liittoon kuului vuonna 2016 hieman alle 75 prosenttia. Järjestäytyneiden osuus on koko 2000-luvun ollut 70 prosentin tuntumassa. Samaan aikaan ammattiliikkeen ulkopuolisiin työttömyyskassoihin kuuluvien määrä on kasvanut jonkin verran. Vuonna 2016 kassoihin kuului hieman yli 15 prosenttia työssä olevista palkansaajista.

Ammattiliitto Pron tutkija Petri Palmu huomauttaa, että viime vuonna Pron jäsenille tehtyyn kyselyyn pohjaavan työmarkkinatutkimuksen mukaan työpaikan järjestäytymisaste näkyy selvästi palkkatasossa.

Nosto: Kun Prohon kuuluvien määrä nousee työpaikalla 15–20 prosentista vähintään 75 prosenttiin, palkkakin nousee keskimäärin viisi prosenttia.

– Kun Prohon kuuluvien määrä nousee työpaikalla 15–20 prosentista vähintään 75 prosenttiin, palkkakin nousee keskimäärin viisi prosenttia. Korkea järjestäytymisaste työpaikoilla tuo merkittävää palkkaneuvotteluvoimaa, Palmu viittaa tutkimuksen tuloksiin.

Liitosta tukea urapolulle

Viime aikoina ammattiliittojen työnkuva on entisestään laajentunut. Kun ennen liitot keskittyivät vain kovaan ytimeen eli työehtosopimukseen ja työttömyyskassan hoitamiseen, on viime aikoina rinnalle tullut jäsenten ammatillisen kehittymisen ja urapolkujen tukeminen.

– Urapalvelumme vahvistavat jäsenistön asemaa työmarkkinoilla niin, että he pärjäävät muuttuvilla työmarkkinoilla.

Pro tarjoaa muun muassa keskusteluja henkilökohtaisten uravalmentajien kanssa sekä erilaisia nettikoulutuksia eli webinaareja. Koulutuksissa on paneuduttu esimerkiksi Linkedin-profiilin ja ansioluettelon hiomiseen.

Parhaillaan on käynnissä webinaari perhevapailta työelämään palaaville. Luentosarja ikääntyvien asemasta työelämässä on suunnitteilla.