”Tällä säästyy ainakin tunti työaikaa.”
Tuon tapaisia lauseita kuulee tekoälystä puhuttaessa. Myönnän itsekin innostuneeni sen mahdollisuuksista. Jos tunnin työn pystyy tekemään vartissa, hulluhan sitä olisi jättää käyttämättä.
Mutta yksi asia mietityttää. Mihin se säästynyt kolme varttia menee?
Ovatko sähköpostit, Teamsit ja automaatio tehneet työpäivistä rauhallisempia? Ehdimmekö tehdä työmme paremmin kuin kymmenen vuotta sitten? Vai tuleeko yhden nopeutuneen tehtävän tilalle kaksi uutta?
Tekoäly kirjoittaa tekstit, tekee yhteenvedot, etsii tiedot ja kohta varmaan keittää aamukahvinkin, jos siltä osaa kysyä oikein. Tylsät ja toistuvat tehtävät saakin antaa koneelle.
Mutta palaan siihen kolmeen varttiin.
Jos kahden tunnin viikkotehtävä hoituu puolessa tunnissa, vuodessa säästyy melkoinen määrä työaikaa. Voisiko sen käyttää perehtymiseen, osaamisen kehittämiseen, työkaverin auttamiseen tai parempaan suunnitteluun? Tai voisiko olla niin hurja ajatus, ettei kaikkea vapautuvaa aikaa täytettäisikään heti?
Vai lasketaanko nopeasti, että työntekijälle voidaan antaa neljä samanlaista tehtävää?
Vähän pelkään, että jälkimmäinen kuulostaa tutummalta.
Tekoälyn kohdalla meillä olisi vielä mahdollisuus tehdä toisin. Jos sillä poistetaan turhaa työtä ja nopeutetaan rutiineja, työpaikoilla pitäisi keskustella myös siitä, mitä vapautuvalla ajalla tehdään, ei vain siitä, kuinka paljon enemmän saadaan aikaan.
Voisiko osa tehokkuushyödystä näkyä parempana työnä, vähäisempänä kiireenä tai työpäivänä, jonka jälkeen ei tarvitse miettiä kaikkea tekemättä jäänyttä?
Tehokkuutta tarvitaan. Yrityksen pitää pärjätä ja työn olla tuottavaa. Mutta voisiko hyödyn joskus jakaa vähän tasaisemmin?
Kun seuraavan kerran joku kertoo, että uuden tekoälyratkaisun avulla työstäsi säästyy tunti, kysy ihan huviksesi:
Mihin se tunti on tarkoitus käyttää?
Kirjoittaja on Pron sopimusasiantuntija, joka seuraa kiinnostuneena tekoälyn vaikutuksia työhön ja työelämään.
