Otsikoin kirjoituksen vanhaa sanontaa mukaillen. Tuore esimerkki tämän viisauden toteutumisesta nähtiin, kun poliittiset naisjärjestöt kuun alussa vaativat määräaikaisten työsopimusten helpottamista koskevan esityksen tarkastelua tasa-arvon ja raskaussyrjinnän näkökulmasta. Kokoomuksen Naisten Liiton puheenjohtajan mukaan määräaikaisuuksien lisääminen ei poista syrjintää, vaan voi pahimmillaan vahvistaa sitä.
Kokoomusnaisten ulostulo on poikkeuksellisen rohkea kannanotto hallituksen työelämäuudistuksia vastaan, sillä uudistukset eivät ole lisänneet tuottavuutta tai työllisyyttä. Sen sijaan ne ovat lisänneet epävarmuutta niin työnantajilla kuin palkansaajillakin.
Palkka-avoimuusdirektiivin kansallinen toimeenpano on toinen keskeinen kysymys, joka vaikuttaa suoraan naisten asemaan. Hallitus aikoo toteuttaa direktiivin vain minimitasolla, mikä hidastaa palkkatasa-arvon etenemistä pitkälle tulevaisuuteen. Työnantajien nihkeyttä kuvaa EK:n kulissien takainen lobbaus direktiivin keventämiseksi sekä yritys ohittaa sosiaali- ja terveysministeriön linjaukset. Työministeri Satosen esiinmarssi hallinnollisen taakan estäjänä kiteytti tämän asenteen. Valitettavasti tällä asenteella vie siis vähintään vuosikymmeniä palkkatasa-arvon saavuttamiseen.
Nykyinen työehtosopimusten palkkausjärjestelmiin perustuva vaativuuden arviointi luo omalta osaltaan hyvät lähtökohdat palkkatasa-arvon kehittymiseen. Käytännön soveltamisessa on silti paljon tehtävää. Luottamushenkilöiden mahdollisuuksia tarkastella palkkausta tulisi vahvistaa, ja monissa henkilöstöryhmissä vaativuusjärjestelmää ei käytetä lainkaan. Tämä vaikeuttaa samanarvoisen työn arviointia ja palkkauksen oikeudenmukaisuuden valvontaa.
Palkkatasa-arvon edistäminen kuuluu kaikille osapuolille: valtiolle, työnantajille ja palkansaajille. Esimerkkiä voisi ottaa Islannista, jossa kehitystä on viety eteenpäin vahvan yhteistyön ja luottamuksen varassa. Hyötyjinä ovat sekä työnantajat että työntekijät.
Euroopan tasa-arvoinstituutti kehittää parhaillaan uusia työkaluja, joista kuulemme toivottavasti pian. Ne voivat tarjota kaivattua konkreettista tukea.
Naisten asema työmarkkinoilla kytkeytyy myös palkkojen ostovoimaan. Yllättäen viime vuosina naisten ostovoima on kehittynyt hieman miehiä paremmin. Inflaatiokuoppa ja vuoden 2021 ostovoimataso on lähes kiritty umpeen ja naisilla jopa ylitetty, muistaen kuitenkin, että palkkaero kutistuu sietämättömän hitaasti. Silti muutamat hallituspuolueiden kansanedustajat ehtivät väittää ostovoiman paranemisen olevan hallituksen työelämäuudistusten ansiota. Kunnia kuuluu kuitenkin niille, jotka työn todella tekevät: työmarkkinaosapuolille, ammattiliitoille ja aktiivisille jäsenille.
Tasa-arvon päivää vietetään torstaina 19. maaliskuuta. Nyt on aika sisuuntua ja taistella tasa-arvon puolesta. Olla kuin Minna.
Kirjoittaja on Pron teollisuussektorin johtaja.
