Vakuutusalan edunvalvonta täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Matkalle on mahtunut pitkiä neuvotteluita ja välillä oma tessi on ollut jopa uhattuna.
– Tessi on sopimus, jonka punasilmäiset tekevät ja sinisilmäiset hyväksyvät, Pekka Reinamo naurahtaa.
Reinamo teki uransa lakimiehenä ja neuvottelupäällikkönä Vakuutusväen Liitossa. Sitaatissa on huumoria mukana, mutta myös ripaus totuuden siementä. Takavuosina neuvottelut vakuutusväenkin työehtosopimuksista olivat välillä pitkiä ja uuvuttavia.
– Se oli vanhan ajan neuvottelua kolmeen neljän asti, odoteltiin työnantajaa, mentiin nukkumaan pariksi tunniksi, tultiin uudelleen. Joskus etsittiin keskellä yötä Etelärannassa jääkaapista syötävää, kun ei ollut avaimiakaan eikä päästy ulos, Vakuutusväen Liiton puheenjohtajana 2011–2020 toiminut Liisa Halme Vuori kertoo.
Vakuutusväen Liitto perustetiin vuonna 1945 neuvottelemaan vakuutusalan palkoista ja työehdoista. Ensin työntekijät kuuluivat liittoon suoraan henkilöjäseninä, mutta 1960-luvulta lähtien liittoon kuuluttiin oman vakuutuslajin yhdistysten kautta. Vuonna 2020 Vakuutusväen Liitto yhdistyi Ammattiliitto Prohon.
– Se oli luontevaa siinä vaiheessa. Näin saimme keskitettyä kaiken finanssialan edunvalvonnan yhteen paikkaan ja hyvin homma Prossa on toiminutkin, Halme Vuori sanoo.
Pekka Reinamo
Pekka Reinamon ura vakuutusalalla alkoi vuonna 1986. Varatuomariksi itsensä lukenut Reinamo näki Vakuutusväen Liitossa olevan juristin pestin olevan auki, päätti hakea ja sille tielle jäi.
– Työoikeus oli valmistumisen jälkeen kiinnostukseni kohteena ja sitähän saikin sitten harrastaa tulevina vuosina mielin määrin.
Reinamo jäi eläkkeelle 2019. Reinamolle mieleenpainuvimpia olivat 1990-luvulla käydyt neuvottelut, jolloin Vakuutusväen Liitto ja työnantajapuoli sopivat säännöllisen lauantaityön mahdollistamisesta. Korvaukseksi tästä sovittiin palkankorotuksesta, joka oli 1,4 kertaa tuolloin työmarkkinoilla sovittu yleinen linja.
– Se oli todella hyvä ratkaisu, ja vaikka alkuaikoinani ei palkankorotuksia ollut niin kiveen hakatusti sidottu yleiseen linjaan, ei niin suuria korotuksia tavallisesti tehty. Lauantaityötäkin teetettiin lopulta aika vähän ja lähinnä paikallisesti sopien yrityksissä, joiden oli pidettävä konttoreita ostoskeskusten aukioloaikojen puitteissa auki.
Kenttämiesten rooli oman sopimuksen turvana
Vakuutusalan työehtosopimukselle on ollut alusta asti erityistä se, että tekstipuolella kaikki asiat on kirjattu yhteen sopimukseen. Sen sijaan palkkasopimukset on kirjattu erikseen omiin sopimuksiin konttorityöntekijöille ja kenttämiehille eli vakuutusmyyjille.
– Juuri tämä erikoisasema on kannatellut koko sopimusta. Esimerkiksi 1990-luvulla työnantajapuolelta kuultiin näkemyksiä, että pankki- ja vakuutusalalle riittäisi yksi ja sama tessi, kun toimittiin samoissa konserneissa ja jopa samoissa konttoreissa, Reinamo kertoo.
Kenttämiesten tilanne oli ratkaiseva. Työnantajapuolellakin nähtiin, että heidän työnsä erikoisluonteen vuoksi on parempi, että vakuutusalalla asiat sovitaan omassa työehtosopimuksessa.
– Paikallinen sopiminen vakuutusalalla on ylipäätään toiminut tosi hyvin ja yhtiökohtaisesti sovittavissa asioissa usein ovat hyötyneet niin työntekijät kuin työnantajatkin. Sen taustalta varmasti löytyy oman alan laajaa ymmärtämistä sekä luottamusta puolin ja toisin, Halme Vuori sanoo.
Liisa Halme Vuori
Liisa Halme Vuori aloitti työnsä vakuutusalalla vuonna 1985 Suomen Merivakuutus Oy:ssä, mistä hän jatkoi Teollisuusvakuutuksen ja Sampo Teollisuusvakuutuksen kautta If-vakuutusyhtiöön. Työn ohessa edunvalvonta alkoi kiinnostaa Halme Vuorta enemmän. Hän toimi Vakuutusväen Liiton edustajiston jäsenenä 1990-luvulta lähtien sekä If-vakuutuksessa pääluottamusmiehenä. Vuonna 2007 Halme Vuori valittiin Vakuutusväen Liiton varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi vuonna 2011. Puheenjohtajana Halme Vuori luotsasi Vakuutusväen Liiton Ammattiliitto Pron siipien alle.
– Tykkään alasta siksi, että vakuutusalalla mennään innolla eteenpäin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana automatiikka, digitalisaatio ja generatiivinen tekoäly on otettu vauhdikkaasti käyttöön verrattuna moniin muihin aikoihin. Kun uutta tekniikkaa otetaan rohkeasti käyttöön, tylsät rutiinit poistuvat ja työstä tulee tekijöilleen entistä mielekkäämpää, Halme Vuori sanoo.
Jäätyään eläkkeelle Halme on jatkanut vakuutusalan kansainvälisissä asiantuntija- ja kehitystehtävissä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA:ssa.
Yksi sopimus, monta ammattia
Vakuutusväen Liiton puheenjohtajana 1995–2011 toiminut Sirpa Komonen aloitti vakuutusalan työt Pohjolan konttorilla Munkkivuoressa 1975.
– Työkalut kehittyvät, mutta vakuuttamisen ydin ei ole muuttunut mihinkään. On eläkevakuutukset, pakolliset tapaturma- ja liikennevakuutukset sekä iso vapaaehtoisten vakuutusten joukko. Kaikki vakuutustoiminta tapahtuu ympäri Suomea, ihan niin kuin ennenkin, Komonen sanoo.
Halme Vuori näkee vakuutusalalle ominaisena piirteenä harvinaisen laajan ammattien kirjon. Toisessa päässä on todella ison mittakaavan merenkulun ja teollisuuden vakuuttamista, toisessa päässä vapaaehtoisia terveys- ja lemmikkivakuutuksia. Väliin mahtuvat pakolliset eläke-, tapaturma- ja liikennevakuutukset. Kulisseissa tarvitaan monia erikoistaitoja.
Sirpa Komonen näkee, että vakuutusalalla on tapahtunut myös tasa-arvossa paljon kehitystä.
– Vielä 1960-luvulla naisille oli omat palkkataulukkonsa, mutta sittemmin palkkakehitys on ollut moniin aloihin verrattuna hyvää, ja nykyisin naisia ja miehiä on aika tasaisesti eri tehtävissä, Komonen sanoo.
Sirpa Komonen
Sirpa Komonen aloitti vakuutusuransa vuonna 1975 Pohjolan korvauskäsittelijänä Helsingin Munkkivuoressa sijainneella konttorilla. Seuraavan vuoden lopussa Komonen nimitettiin Pohjolan toimihenkilöiden pääluottamusmiehen tehtävään, jota hän hoiti vuoteen 2019 asti.
– Se oli aika iso firma, sillä meitä oli yli 3 000 työntekijää. Yhteen aikaan meillä oli jopa oma kirjapaino, jonka työntekijät kuuluivat hekin vakuutusväen tessin piiriin, Komonen muistelee.
Vakuutusväen Liitossa Komonen työskenteli vuodesta 1987 hallituksessa, varapuheenjohtajana sekä Vakuutusväki-lehden päätoimittajana. Liiton puheenjohtajana hän toimi vuodet 1995–2011.
– Vakuutusala on aivan erityinen ala, joka ansaitsee oman tessin jatkossakin. Taloudellisestikin menee ihan hyvin, vaikka Wahlroosin Nalle joskus sanoikin, ettei vakuuttaminen tuo voittoja.
Sopimisen kivijalka rakentuu luottamukselle
Komosen mielestä vakuutusalan työehtojen kivijalka on rakennettu ennen kaikkea luottamukselle. Työnantajapuolen Paltaan on kehittynyt vuosien varrella hyvät välit, vaikka totta kai neuvotteluissa on pidetty ensisijaisesti omat rivit suorina.
– Toimistojen porukat tulivat tutuiksi ja tiesimme, mistä puhutaan. Ei arvostavista ja asiallisista väleistä ainakaan asioiden hoitamisessa haittaa ole, Komonen miettii.
Vakuutusalan edunvalvontaa 80 vuotta
Vakuutusväen Liitto perustettiin vuonna 1945 neuvottelemaan vakuutusväen työehdoista ja palkkauksesta. Liitto kuului keskusjärjestö STTK:hon.
Vakuutusväen Liitossa ylintä valtaa käytti edustajisto, johon kuului jäseniä kaikista 20 jäsenyhdistyksestä.
Vakuutusväen Liitto teki Paltan kanssa vakuutusalaa koskevan valtakunnallisen ja yleissitovan työehtosopimuksen. Se kattoi vahinkovakuutus-, henkivakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöissä, eläkesäätiöissä, eläkekassoissa, vakuutusalan atk-palveluyrityksissä sekä meklari- ja franchising-yrityksissä työskentelevät työntekijät.
Vakuutusväen Liitto VvL ry yhdistyi 31.12.2020 Ammattiliitto Prohon. Yli 8 000 työntekijän siirtyminen Pron siipien suojiin keskitti samalla vakuutus- ja finanssialan edunvalvonnan yhteen paikkaan.
