Ammattiliitto Pron Yliopistopäivä-kutsuseminaarissa puhunut tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen korosti yliopistojen merkitystä koronakriisistä toivuttaessa.

— Emme vielä tiedä, mikä uusi normaali tulee olemaan, mutta on välttämätöntä, että Suomi on etujoukoissa vastaamassa ilmastonmuutoksen torjuntaan, digitalisaatioon sekä muihin haasteisiin, joita koronanjälkeinen aika tuo mukanaan. Uuden luominen vaatii tutkimista, innovaatiotoimintaa ja kehittämistä, Kurvinen sanoi. 

Talouden noususuhdanne on tuonut esiin maanlaajuisen osaajapulan. Kurvisen mukaan työvoimapulasta kärsitään kasvukeskusten lisäksi myös jo pienemmillä paikkakunnilla alasta riippumatta. Nykyhetken lisäksi osaamista tarvitaan myös tulevaisuuden työelämässä.   

—Tarvitsemme entistä korkeampaa osaamista sekä nuorilta että jo työelämässä olevilta, jotta säilytämme kilpailukyvyn uuden teknologian muuttaessa työelämää. Tässä niin yliopistot kuin koko Suomen kattava yliopistoverkko ovat avainasemassa. Esimerkiksi yritysten tuotekehitykselle paikallinen maakunnallinen korkeakoulu on äärettömän tärkeää, Kurvinen painotti. 

Yliopistoilla on tärkeä rooli osaavan työvoiman saatavuuden parantamisessa, johon ne ovat myös vastanneet kesällä 2020 tapahtuneen aloituspaikkalisäyksen myötä. Se toi 10 000 aloituspaikkaa lisää korkeakouluihin.  

— Tiedän, että tämä päätös kuormittanut henkilöstöä ja aiheuttanut keskustelua resurssien riittävyydestä, mutta silti uskon, että tämä on ainut tie, jolla pidämme Suomen kilpailukykyisenä ja sitä kautta mahdollistamme myös yliopistojen rahoituksen tulevaisuudessa, Kurvinen totesi.  

Yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistettava 

Väestön ikääntyessä Suomen on arvioitu tarvitsevan työperäistä maahanmuuttoa vuoteen 2030 mennessä jopa 100 000 osaajan verran, missä myös yliopistot ovat avainasemassa. Hallituksen tavoitteena on kolminkertaistaa ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä nykyisestä noin 5 000 opiskelijasta 15 000 opiskelijaan vuosikymmenen loppuun mennessä.  

Tärkeää olisi, että enemmistö heistä jäisi Suomeen asumaan ja työskentelemään valmistumisensa jälkeen. 

— Tähän tarvitaan paikallisia ratkaisuja, jossa myös Pro ruohonjuuritasolla toimivana ammattijärjestönä voisi osaltaan olla mukana. Haastan myös yliopistojen työntekijöitä miettimään, mitä juuri heidän kaupungissaan voitaisiin tehdä, jotta kansainväliset opiskelijat löytäisivät harjoittelu- ja työpaikkoja, Kurvinen sanoi. 

Osaamistason nostamisessa tärkeää on myös hyvä yhteistyö niin eri korkeakoulujen välillä kuin elinkeinoelämän kanssa. 

— Yliopistojen ja työelämän välinen yhteistyö on tärkeää myös esimerkiksi työelämän tarpeisiin vastaavien täsmäkoulutusten luomiseksi sekä uudenlaisten urapolkujen luomisessa tutkijoille. Myös se, että yliopistoyhteisöjen osaajat ovat välillä töissä yliopistojen ulkopuolella ja yliopistoihin rekrytoidaan ihmisiä yliopistojen ulkopuolelta, on vahvuus yliopistoille, Kurvinen totesi.  

Monimuotoisuutta kunnioittava työyhteisö on tehokas työyhteisö 

Helsingin yliopiston vararehtori Tom Böhlingin mukaan pandemia on toiminut eräänlaisena sysäyskriisinä, joka on aiheuttanut paljon muutoksia hyvin lyhyen ajan sisällä. 

— Etätyöstä ja hybridityöstä on ollut jo paljon puhetta, mutta samalla on hyvä muistaa, ettei läsnätyökään välttämättä enää ole samaa kuin ennen, Böhling sanoi. 

Itseohjautuvan työn korostuminen asettaa uusia haasteita, jotka voivat koskea niin esihenkilöiden johtamistaitoa kuin luottamuksen rakentamista työyhteisössä. Keskeistä on pyrkiä luomaan työyhteisöisestä monimuotoisuutta kunnioittavia. 

— Tämän eteen on tehtävä työtä, sillä monet pandemian vaikutuksista ovat olleet työyhteisöissä ulossulkevia. 

Böhlingin mukaan monimuotoisen työyhteisön lähtökohtana tulisi olla yksilöllisyyden kunnioittaminen, yhteiset pelisäännöt, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kunnioittaminen sekä luottamuksen kulttuuri. Monimuotoisuus on myös yhteydessä työyhteisön tuottavuuteen. 

—Tutkimusten mukaan mitä monimuotoisempi työyhteisö on, sitä paremmin se myös menestyy, Böhling sanoi.  

Saako työajalla oppia uutta? 

Korkeakouluilla on oma vastuunsa suomalaisen yhteiskunnan osaamisen kehittämisestä. Miten yliopistot tai muut työyhteisöt itsessään huolehtivat oman henkilöstönsä osaamisesta?  

STTK:n koulutuspoliittisen asiantuntijan Riina Nousiaisen mukaan vastuu osaamisen kehittämisestä jakautuu niin työntekijälle kuin työnantajalle. 

— Työnantajan tulee mahdollistaa ja tukea oppimista, ennakoida koulutustarpeita ja huolehtia ylipäätään osaamisen kehittämisen suunnitelmallisuudesta. Työntekijän puolestaan tulisi olla avoin ja kiinnostunut uuden oppimista kohtaan, Nousiainen sanoi. 

Nousiaisen mukaan osaamispulan ratkaisemisessa tärkeää olisi myös tehdä työpaikkojen piilo-osaaminen näkyväksi.  

— Ihmisillä on valtavasti osaamista, joka on hankittu hyvin eri tavoin. Sitä pitäisi pystyä sanoittamaan työpaikoilla. Esimerkiksi koronapandemia on tuottanut valtavasti uutta osaamista sekä osaamistarpeita, Nousiainen sanoi. 

Ensimmäinen askel osaamispulan ratkaisemiseksi olisi Nousiaisen mukaan nykyisen henkilöstön osaamisesta ja sen kehittämisestä huolehtimisen. Tässä esimerkiksi työpaikkojen yhteistoiminnalla ja henkilöstön edustajilla voisi olla tulevaisuudessa merkittävä rooli. 

— Voisiko uuden oppimisesta tulla samanarvoinen asia kuin työsuojelusta, Nousiainen kysyi.