Mutta mitä paikallisella sopimisella oikein tarkoitetaan? Mielipiteitä löytyy varmasti joka lähtöön.

Eräs luottamusmies oli taannoin yhteydessä ja kertoi paikallisesta sopimisesta seuraavaa.

Työpaikalla noudatettavassa työehtosopimuksessa on sovittu, että vapaa-ajalla matkustettaessa matka-ajasta korvataan tietty aika. Käytäntönä on ollut vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä, että toimihenkilön päätöksellä voidaan maksaa rahakorvaus tai siirtää vastaava aika työaikaliukumiin.

Kävipä sitten niin, että työpaikka siirtyi toisen konsernin omistukseen ja luottamusmieheen oltiin yhteydessä tämän matkakorvausasian osalta.

Työnantaja halusi, että matkakorvaus maksetaan ainoastaan rahakorvauksena. Neuvotteluiden jälkeen työnantaja irtisanoi vakiintuneen käytännön, joka oli muodostunut paikalliseksi sopimukseksi, kolmen kuukauden irtisanomisajalla. 

Alle vuosi edellisestä, omistaja muuttui jälleen. Nyt oli luottamusmiehen vuoro ottaa tämä matkakorvausasia puheeksi työnantajan kanssa, koska uudessa konsernissa oli toimihenkilön mahdollista päättää, saako toimihenkilö rahakorvauksen vai siirretäänkö vastaava aika liukumiin.

Arvannette jo lopputuloksen – ei tarvittu neuvotteluita, ainoastaan työnantajan toteamus siitä, että toimitaan siten kuin konsernissa muutoinkin.

Tämä ei ole ainoa esimerkki konsernimuotoisten yritysten niin kutsutusta paikallisesta sopimisesta. Sitä kyllä tehdään, mutta hyvin yksipuoleisesta näkökulmasta.

Aito paikallinen sopiminen on taideteos, jossa molemmat osapuolet ovat jättäneet jälkensä lopputulokseen.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron sopimusasiantuntija.