Työuupumus ei ole Suomessa enää tabu. Vaikka ilmiöstä puhutaan enemmän ja avoimemmin kuin aiemmin, paluu töihin loppuunpalamisen jälkeen voi olla henkisesti haastavampaa kuin muiden poissaolojen jälkeen.

– Suomalaisessa identiteetissä ankara työskentely on aina ollut suuri hyve. Siksi työuupumukseen voi liittyä häpeää, riittämättömyyden tunteita ja pelkoa siitä, pystyykö työtä ylipäätään enää tekemään, Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Luukkanen sanoo.

Koska terveystiedot ovat arkaluonteisia ja salassapidettäviä tietoja, ei esihenkilö saa kertoa työyhteisölle poissaolon syytä ilman työntekijän lupaa. Se voi herättää työtovereissa epätietoisuutta ja huolta.

– On esihenkilön vastuulla miettiä, miten hän hoitaa työuupumukseen sairastuneen paluun niin, että tämä voi hyvillä mielin palata takaisin. On tärkeää, että palaaja kokee olevansa tervetullut, sekä esihenkilön että työkavereiden puolelta, Luukkanen sanoo. 

Takaisin oravanpyörään?

Sairausloma on työuupuneelle usein tarpeen, jotta tämä pääsee irtautumaan työstä ja saamaan siihen etäisyyttä. Kun akuutista vaiheesta pääsee yli, on kuitenkin hyvä miettiä, mitkä tekijät tilanteeseen johtivat. Miten kuormitusta työssä voitaisiin vähentää niin, ettei uupumus toistu?

Työuupuneen paluuta töihin tulee alkaa valmistella jo hyvissä ajoin sairausloman aikana. Paluuta edeltää työterveysneuvottelu, johon osallistuvat työntekijä, esihenkilö ja työterveyshuolto. Työntekijällä on myös oikeus halutessaan pyytää mukaan henkilöstöedustaja, esimerkiksi työsuojeluvaltuutettu.

– Neuvottelussa mietitään, minkälaisilla toimenpiteillä työntekijän olisi mahdollista palata töihin.  Työjärjestelyihin voidaan tehdä tilapäisiä muutoksia niin, että työtä mukautetaan henkilön jäljellä olevaan työkykyyn nähden, Luukkanen sanoo.

Muutoksia voidaan tehdä esimerkiksi työolosuhteisiin, työn tekemisen tapaan tai työaikaan. Tärkeintä on, ettei työuupumuksesta toipuminen vaarannu töihin paluusta.

– Useimmiten muutokset ovat määräaikaisia. Tavoitteena on, että ihminen palaa kokoaikaisesti omaan työhönsä, mutta siihen voidaan edetä pikkuhiljaa. Joskus voi aloittaa sillä, että tulee iltapäiväkahville työpaikalle ja kokeilee, miltä se tuntuu, Luukkanen sanoo.

Kuormitustekijät kuriin

Työnantajan täytyy lain mukaan edistää työntekijöiden työkykyä ja ryhtyä toimiin haitallisen kuormituksen vähentämiseksi. Siksi työn mukauttaminen työuupuneen tarpeisiin on työntekijän oikeus.

– Jos työnantaja ei suostu joustamaan, asiasta kannattaa ensisijaisesti olla yhteydessä omaan luottamushenkilöön. Myös liitosta voi kysyä neuvoa, tai ottaa yhteyttä työsuojelutarkastajaan, Luukkanen sanoo.

Yhden työntekijän uupumus voi olla merkki siitä, että työpaikalla on laajempia kuormitukseen liittyviä ongelmia. Siksi työsuojelutarkastajaa kannattaa pyytää tarvittaessa tekemään työpaikalle tarkastus.

– Joissain tapauksissa työntekijä voi valitettavasti olla tilanteessa, jossa työn olosuhteita ei pysty muuttamaan riittävästi. Silloin eteen voi tulla työpaikan tai jopa alan vaihto, Luukkanen sanoo.

Älä jää yksin

Kerran työuupumukseen sairastuneella voi olla suurempi riski uupua uudelleen. Siksi esihenkilöllä ja työterveyshuollolla on tärkeä rooli työuupuneen töihin paluun seurannassa.

– Jos työntekijä alkaa valua uudelleen jaksamisen äärirajoille, täytyy jo hyvin pienistä signaaleista reagoida, Luukkanen sanoo.

Myös sosiaalinen tuki on tärkeää. Jos uupumisesta ei halua keskustella työkavereiden kanssa, voivat tukea tarjota perhe, ystävät tai ulkopuolinen apu.

Se, kuinka pitkään työuupumuksesta toipumiseen menee, on Luukkasen mukaan yksilöllistä. Usein työuupumus kulkee käsi kädessä muiden mielenterveyden häiriöiden kuten masennuksen ja ahdistuksen kanssa.

– Jotkut eivät toivu ikinä, vaan joutuvat siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle. Mitä nopeammin työuupumukseen puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet henkilöllä on toipua ja jatkaa työelämässä.

Työntekijä voi vaikuttaa työssä jaksamiseensa myös itse. Työuupumukselle altistavia piirteitä ovat ylisuorittaminen, liiallinen sitoutuminen työhön, äärimmäinen tunnollisuus ja perfektionismi.

– Jos tunnistaa itsessään tällaisia piirteitä, niihin voi saada apua esimerkiksi työpsykologin kanssa keskustelemalla. Omia asenteita ja toimintatapoja voi pyrkiä muuttamaan niin, että ne tukisivat omaa mielenterveyttä, Luukkanen sanoo.

Toisinaan esiin nouseva ajatus, jonka mukaan työntekijät uupuisivat ennen kaikkea vapaa-ajalla tapahtuvien asioiden vuoksi, ei Luukkasen mukaan pidä paikkaansa.

– Työ ei saisi viedä niin paljon voimavaroja, ettemme enää kestä tavallisia, normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä.

Artikkeli on julkaistu alun perin 27.4.2023.