Kuuluuko Suomi enää osaksi pohjoismaista työmarkkinamallia, jos hallituksen kaikki työmarkkinoita koskevat hallitusohjelman esitykset toteutuvat?

Turun yliopiston poliittisen historian tutkija Ilkka Kärrylä on selvittänyt Pohjoismaiden työmarkkinamallien yhtäläisyyksiä ja eroja. Vaikka pohjoismaiden työmarkkinamallit ovat kansainvälisesti katsoen samankaltaisia, niiden välillä on paljon maakohtaisia eroja.

– Pohjoismaiden työmarkkinamalleille yhteistä on työnantajien ja työntekijöiden korkea järjestäytymisaste, avoin sopimisen kulttuuri, toimialakohtaisten työehtosopimusten merkitys ja työmarkkinajärjestöjen institutionaalinen rooli lainsäädännön valmistelussa. Lisäksi Pohjoismaissa on ollut yhteinen näkemys, etteivät maiden hallitukset juurikaan tee työmarkkinoita koskevia lakeja, joissa työnantajilla ja työntekijöillä ei ole neuvottelutulosta, Kärrylä kertoo.

Pohjoismaiden välillä on myös isoja ja merkittäviä eroja työmarkkinoiden yksityiskohdissa sekä työnantajien ja työntekijöiden välisessä tasapainossa. Esimerkiksi Ruotsissa kollektiiviset isot irtisanomiset ovat vaikeampia kuin Suomessa, mutta toisaalta palkankorotusmalli on Ruotsissa Suomea joustavampi.

Mitkä asiat nyt ovat muuttumassa ja viemässä Suomea pois pohjoismaisesta työmarkkinamallista?

Laaja yksipuolinen muutospaketti ilman neuvotteluja

Suomi on nyt irtaantumassa pohjoismaiseen työmarkkinamalliin kuuluvasta yhteisen sopimisen kulttuurista.

– Koskaan aiemmin missään Pohjoismaassa maan hallitus ei ole vienyt näin isoa työmarkkinoiden lainsäädännöllistä uudistuspakettia läpi yksipuolisesti ilman työnantajien ja työntekijöiden neuvottelutulosta. Tällaisen yksipuolisen uudistuksen mittakaava on ainutlaatuista Pohjoismaissa, Kärrylä kertoo.

Yksittäisiä muutoksia hallitukset ovat vieneet läpi ilman neuvottelutulosta, kuten Ruotsissa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastuksen luominen muutama vuosi sitten. Nykyisin Suomessa työttömyyskorvauksen taso yleisimmillä palkkatasoilla on noin 55-65 prosenttia, ennen hallituksen kaavailemia heikennyksiä ja porrastuksia.

“Rusinat pullasta” -asenne

Koska Pohjoismaiden työmarkkinoiden yksityiskohdissa on paljon eroja, monet asiat löytyvät vain yhdestä maasta, eivät muista.

– Vaikka hallitus vetoaa perusteluissaan pohjoismaiseen työmarkkinamalliin, monet hallituksen uudistuksen yksityiskohdista löytyvät vain yhdestä Pohjoismaasta. Esimerkiksi alle vuoden määräaikaisuus ilman perusteluja ja ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus löytyvät vain Ruotsista, eivät Tanskasta tai Norjasta, Kärrylä kertoo.

– Nythän hallitus on poiminut uudistukseen eri pohjoismaista yksityiskohtia kuin rusinoita pullasta. Pääasiassa heikennetään työntekijän asemaa eikä vastapainoksi oteta työntekijän asemaa parantavia uudistuksia.

Työntekijän aseman yksipuolinen heikentäminen

Pohjoismaiseen työmarkkinamalliin on kuulunut se, että sopimuksissa huomioidaan molempien osapuolten edut. Jos esimerkiksi työntekijän asemaa heikennetään yhdessä asiassa, sitä parannetaan toisessa samaan aikaan.

– Esimerkiksi Tanskassa on helppo irtisanoa yksittäinen työntekijä, mutta vastapainoksi työttömyyskorvaus on korkea ja työllistymispalveluja on paljon saatavilla. Suomessa taas yksittäinen työntekijä on ollut vaikeampi irtisanoa, mutta työttömyyskorvaus on merkittävästi alhaisempi ja työllistämispalvelut heikompia kuin Tanskassa, Kärrylä kertoo.

Hallituksen esityksissä samaan aikaan heikennetään yksittäisen työntekijän irtisanomissuojaa ja työttömyyskorvauksen tasoa.

– Työttömyysturva on jo nyt Suomessa muiden Pohjoismaiden tasoa heikompi. Työttömyysturvan ehdotettu porrastus kahdeksan viikon jälkeen 20 prosenttia ja 34 viikon jälkeen 25 prosenttia alentaa työttömyyskorvauksen tasoa entisestään selvästi muita Pohjoismaita alhaisemmalle tasolle.

Tanskassa työttömyyskorvauksen taso on noin 80–90 prosenttia ja Ruotsissa 80–70 prosenttia palkasta. Suomessa korvauksen taso tulee olemaan hallituksen heikennysesitysten jälkeen yleisillä palkkatasoilla noin 65–45 prosenttia palkasta.

Irtautuminen sopimisen mallista lakikeskeiseen malliin

Pohjoismainen työmarkkinamalli perustuu avoimeen keskusteluun ja sopimisen kulttuuriin.

– Varsinkin Tanskassa työhön liittyvistä asioista sovitaan ennen kaikkea työehtosopimuksissa ja Pohjoismaista kaikista vähiten lainsäädännössä. Myös Ruotsissa ja Norjassa työehtosopimusten rooli on iso. Suomessa jo ennen nykyisiä uudistuksia lainsäädännön rooli on ollut muita Pohjoismaita isompi, Kärryllä kertoo.

Esimerkiksi Ruotsissa vientivetoisesta työmarkkinamallista on sovittu työmarkkinaosapuolten kesken tavalla, joka on mahdollistanut naisvaltaisten alojen muita korkeampia kuoppakorotuksia. Suomessa samaa vientivetoista työmarkkinamallia ollaan viemässä lainsäädäntöön, mikä on jäykempi tapa toimia.

Suomi onkin nyt erkaantumassa muista Pohjoismaista siinäkin, että työmarkkinauudistuksia tehdään ensisijaisesti lainsäädännöllä eikä sopimuksin.

– Hyvä sopimuskäytäntö on ollut joustava tapa kehittää työmarkkinoita ja työn tuottavuutta. Sopimuksin pystyttiin Suomessakin nopeasti reagoimaan koronapandemiaan ja vähentämään sen aiheuttamia haittoja työmarkkinoille, Kärrylä kertoo.

Jos aito sopiminen työnantajien ja työntekijöiden välillä vaikeutuu ja heikkenee, Suomi erkaantuu pohjoismaisesta työmarkkinamallista entisestään.

– Eihän tilanne kovin hyvältä näytä, Kärrylä tiivistää.