Tänä vuonna valitettavan moni palkansaaja on saanut irtisanomis- tai lomautusilmoituksen. Ennusteiden mukaan ikäviä viestejä on monille tulossa syksylläkin. Syypää työttömyystilastojen entistä rumempiin lukuihin on koronaepidemia seurannaisvaikutuksineen.

Moni on nyt vailla työtä ensimmäistä kertaa elämässään.

– Työttömyyden aiheuttama kriisi ja ahdistavat tuntemukset ovat voineet yllättää. Osa on etsinyt tukea esimerkiksi kriisipuhelimesta, ryhmätoiminnan suunnittelija Sini Hanski MIELI Suomen Mielenterveys ry:stä kertoo.

Irtisanominen on aina jonkinlainen kriisi. Ihmiset kuitenkin reagoivat siihen kovin eri tavoin.

Hanski vetää verkossa koronaepidemian vuoksi työttömäksi jääneiden vertaistukiryhmiä ja on tutkinut irtisanottujen kokemuksia.

Hänen mukaansa irtisanominen on aina jonkinlainen kriisi. Ihmiset kuitenkin reagoivat siihen kovin eri tavoin.

Irtisanominen voi olla myös mahdollisuus

Yhdelle lopputili voi olla helpotus, se viimeinen sysäys lähteä työpaikasta, jossa ei ole viihtynyt. Toinen taas voi nähdä irtisanomisen mahdollisuutena tarkastella elämäänsä ja lähteä vaikkapa kokonaan uudelle uralle.

– Toisaalta paljon on heitäkin, joille lopputili ja työttömyys on erittäin kova kokemus. Pahimmillaan irtisanominen voi johtaa arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksiin, masennukseen ja ahdistukseen, jopa itsetuhoisiin ajatuksiin, Hanski sanoo.

Työ on iso osa identiteettiä

Siihen, millaiseen kriisiin irtisanominen johtaa, vaikuttavat monet seikat.

Esimerkiksi ikä ja omat työllistymisnäkymät voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa kriisiä.

– Ikääntyneille työllistyminen on usein hankalampaa kuin vaikkapa 30–40-vuotiaille. Uuden työn löytäminen voi kuusikymppisestä tuntua toivottomalta, mikä tekee työttömyydestä vielä raskaampaa, Hanski sanoo.

Myös suhtautuminen työhön vaikuttaa. Onko työ ollut kaikki kaikessa; vai onko se ollut vain väline hankkia rahaa elämiseen?

Joka tapauksessa monille työ on merkittävä osa identiteettiä. 

Kuka minä oikein olen, kun en enää voi sanoa olevani vaikkapa suunnittelija tai aluepäällikö?

– On varsin tavallista, että ihmiset identifioivat itsensä työn kautta. Kun esittelee itseään, uusi tuttavuus kysyy usein heti nimen perään, mitä teet työksesi. Moni häpeää, kun tuo osa puuttuu esittelystä. Voi alkaa miettiä, kuka minä oikein olen, kun en enää voi sanoa olevani vaikkapa suunnittelija tai aluepäällikkö.

Työtön kokee osattomuutta

Osattomuus on sana, joka kuvaa Hanskin mukaan hyvin monen työttömäksi jääneen tuntemuksia.

Konkreettisimmillaan osattomuuden kokemus on työyhteisön ulkopuolelle jäämistä, työtätekevän arjesta ja rytmistä luopumista. Ei ole enää työpäivää, työviikkoa, vapaita ja lomia. Kaikki on vain yhtä ja samaa.

Jos työttömyys jatkuu pitkään, voi työtön alkaa kokea myös osattomuutta yhteiskunnasta.

– Suomessa työ on arvossaan ja sitä pidetään usein linkkinä yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Ilman työtä olo voi olla kuin toisen luokan kansalaisella.

Työttömyys ei ole oma vika

Työttömyys on monien mielestä kuin leima. Stereotypioiden työtön on köyhä, elää sosiaalituilla, on huonosti koulutettu eikä välttämättä edes halua tehdä töitä. Tällainen negatiivinen työttömän kuva nousee helposti ajatuksiin, vaikka se ei itseen sopisikaan.

 Työttömät on alettu nähdä entistä moninaisempana joukkona.

– Usein työttömistä puhutaan massana ja kovin tuomitsevaan sävyyn. Korona-aika on jonkin verran muuttanut tätä puhetta. Työttömät on alettu nähdä entistä moninaisempana joukkona ja on korostettu sitä, että kuka tahansa voi jäädä työttömäksi. Työttömyys ei ole työttömän oma vika, vaan taustalla ovat yleensä tuotannolliset ja taloudelliset syyt, Hanski huomauttaa.

Ystävät ja perhe tukevat

Hyvät työyhteisön ulkopuoliset sosiaaliset suhteet pehmentävät työttömyyden aiheuttamaa kriisiä.

– Isku on hellempi, jos asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Toisaalta kriisissä auttaa myös se, ettei oma identiteetti ole rakentunut vain työn varaan. Voi ajatella olevansa myös vaikkapa vanhempi tai puoliso, Hanski sanoo.

Työttömyys voi rasittaa myös parisuhdetta. Työssäkäyvän puolison voi olla vaikea ymmärtää työttömäksi jääneen mahdollisesti voimakkaitakin arvottomuuden tunteita.

– Työssäkäyvä kokee ehkä riittämättömyyttä, jos lohdutusyritykset eivät tehoa. Myös syyllisyyden tunteet ovat tavallisia: miksi minä saan pitää työni, mutta puoliso ei.

 Syyllisyyden tunteet ovat tavallisia: miksi minä saan pitää työni, mutta puoliso ei.

Työttömyys voi tietää perheelle myös taloudellisia vaikeuksia. Arki on tiukempaa ja joistakin tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveista voi joutua luopumaan.

Hanskin mukaan pariskuntien olisi hyvä puhua raha-asioista suoraan työttömyyden kohdatessa.

– On hyvä keskustella yhdessä, mitä työttömyys tarkoittaa omalle perheelle taloudellisesti. Miten selvitään? Mistä pitää luopua? Samalla on hyvä tehdä selväksi, että vyön kiristäminen ei ole työttömäksi jääneen vika.

Mistä apua?

Hanski kannustaa hakemaan apua, jos työttömyyden taakka tuntuu liian raskaalta.

Työterveyshuollon puoleen voi huolineen kääntyä irtisanomisajan kuluessa. Joissakin tapauksissa työnantaja on järjestänyt irtisanottaville tukea pidemmäksikin aikaa.

 Työterveyshuollon puoleen voi huolineen kääntyä irtisanomisajan kuluessa. 

Nopeaa ja matalankynnyksen keskusteluapua saa esimerkiksi Mieli ry:n kriisipuhelimesta ja Solmussa-chatista. Mieli ry:llä on myös eri puolilla Suomea kriisikeskuksia, joista voi hakea myös tukea. Verkossa tarjolla on koronan vuoksi työttömäksi jääneille vertaistukiryhmiä.

Mielenterveyspulmiin apua voi hakea omalta terveysasemalta.