Jonain kaukaisena hetkenä tilasin kasan kirjoja, jotka mielestäni piti lukea. Enemmän yritys näyttää sivistyneeltä kuin oikeasti sivistyä. Kirjapinossa oli muun muassa John Steinbeckin Vihan hedelmät. Kirja palveli vuosia sisustuselementtinä ja lisäpainona muuttojen aikana. Vasta yli kymmenen vuoden jälkeen tartuin projektiin ja tarina vei minut mukaansa.
Joadin perheen vaikeudet 1930-luvun epävarmoina aikoina koskettivat syvästi. Kuinka ihmisiä ja työntekijöitä saatettiin kohdella niin julmasti?
Oman urani aikana en ole onneksi joutunut todistamaan samanlaista hyväksikäyttöä kuin kirjassa. Olen saanut nauttia sitovista työehtosopimuksista ja hyvistä ehdoista, joita työnantajani ovat myös noudattaneet. Olen siitä kiitollinen, sillä nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaikka niiden pitäisi olla.
Voinko kutsua itseäni etuoikeutetuksi? Sekä kyllä että ei. Kyllä, sillä on etuoikeus olla luotettavan työnantajan palveluksessa. Toisaalta pitäisi olla itsestään selvää, ettei ketään hyväksikäytetä tai jyrätä.
Yksi asia on varma: työehdot ja sopimukset eivät ole syntyneet itsestään. Joku on ne neuvotellut, ja niiden noudattaminen vaatii jatkuvaa valvontaa. Ilman sitä kehitys voi kulkea samaan suuntaan kuin Steinbeckin kuvaamassa maailmassa.
Tässä ammattiliittojen merkitys korostuu. Niiden ansiosta meillä on järjestelmä, jossa kohtuulliset työehdot ovat lähtökohta, eivät poikkeus. Nyt minulla on todellinen etuoikeus työskennellä työnantajalle, joka edistää oikeudenmukaista työelämää ja huolehtii siitä, että sovituista ehdoista pidetään kiinni.
Oli hyvä, että luin kirjan lopulta. Se sivisti minua aidosti. Jos joskus tarvitsen muistutuksen ammattiliittojen merkityksestä, tiedän mihin tartun. Varsinkin aikana, jossa säännöt tuntuvat rapautuvan ja epävarmuus lisääntyy, ammattiliittotoiminta on erityisen tärkeää. Elämmehän itsekin epävarmoja aikoja.
Kirjoittaja on ruotsinkielinen sopimusasiantuntija, jolle työelämän itsestäänselvyydet lakkasivat olemasta itsestään selviä.
