Hämmentäväksi keskeytyspäätöksen tekee se, että olimme vasta varsin lyhyesti ehtineet neuvotella tulevan kauden palkankorotuksista. Työnantaja oli tehnyt yhden palkkatarjouksen, johon me palkansaajapuolella olimme vastanneet omalla esityksellämme.
Yhä ihmeellisempään valoon valtiotyönantajan päätös asettuu, kun tarkastellaan palkankorotuksista käytyä neuvotteluamme. Työnantajan viimeisin ja ainoa palkankorotustarjous kolmen vuoden sopimuskaudelle oli yhteensä 6,3 %. Se alittaa yleisen linjan (7,8 %) mukaiset palkankorotukset 1,5 %.
Tämä tarkoittaisi sopimuskauden loputtua sitä, että valtion henkilöstö jäisi pelkästään sopimuskorotuksissa vuositasolla useita satoja euroja jälkeen muiden alojen palkkakehityksestä. Vaikkapa 3500 kuukausipalkalla takamatka olisi noin 650 € vuodessa.
Valtiotyönantajan ja viime kädessä poliittisen päättäjän arvostus valtiolla tärkeää ja kriittistä työtä tekevää henkilöstöä kohtaan ei tunnu olevan kovinkaan korkealla. Eurooppa ja maailma on hyvin epävarmassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Samaan aikaan maan johto haluaa rakentaa palkkamonttua maanpuolustuksen henkilöstölle, poliiseille, rajavartijoille, valtion tietojärjestelmistä vastaaville ja koko toimivan valtionhallinnon turvaaville virkamiehille ja työntekijöille. Tätä on vaikea ymmärtää ja mahdotonta hyväksyä.
Neuvottelupöytään palataksemme näyttää ilmeiseltä, että joudumme valitettavasti valmisteleman työtaistelutoimia. Mielellään emme tätä tee. Valtiotyönantaja ei kuitenkaan meille muuta vaihtoehtoa näytä antavan.
Valtion henkilöstö ansaitsee kunnolliset korotukset. Kuuta taivaalta emme kuitenkaan tavoittele. Sama jo selvästi yleiseksi linjaksi muodostunut taso sopii meille, mikä on muillakin aloilla kattavasti sovittu. Se ei ole liikaa vaadittu.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron puheenjohtaja