Yhteistyöllä vahvempi ammattiliitto

Pron hallituksen ensikertalainen Satu Kaukonen on ehtinyt toimia valtion palveluksessa yli 30 vuoden ajan - aiemmin Puolustusvoimissa, nykyisin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeissa. Yhtä kauan hän on ollut aktiivinen ammattiyhdistysliikkeessä.

Palkeissa ei ole omaa henkilökuntayhdistystä, vaan viraston pääluottamusmiehenä Kaukonen edustaa kaikkia työpaikan prolaisia jäseniä. Samaa sektorit ylittävää ajatusmaailmaa hän soveltaa myös Pron hallituksessa ja edustajistossa, jonne hänet valittiin julkiselta sektorilta äänivyöryllä.

– Jos haetaan Pron etua, asioita ei pitäisi katsoa vain oman sektorin näkökulmasta, vaan kaikkien sektorien ja koko kentän kannalta, Kaukonen sanoo.

Pron jäsenten lisäksi Palkeissa työskentelee ihmisiä, jotka kuuluvat esimerkiksi Jukoon tai JHL:ään. Kun kolme eri pääsopijajärjestöä joutuu etsimään asioihin ensin kompromissin, on niiden edistäminen työpaikalla myöhemmin helpompaa, Kaukonen sanoo. Samaa hän toivoisi koko ammattiliittokentältä.

–  Jos emme tee keskenämme yhteistyötä ja löydä yhteisiä tapoja toimia, jäämme kakkoseksi. Se vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi nykyhallituksen lakimuutoksilla ajamat asiat menevät läpi. Tässä on mielestäni meillä järjestötoimijoilla peiliin katsomisen paikka.

Säästökuuri pakottaa supistamaan menoja

Valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva Palkeet tarjoaa talous- ja henkilöstöhallinnon palveluja valtionhallinnon virastoille, laitoksille ja rahastoille. Se perustettiin vuonna 2010, kun neljä valtion palvelukeskusta yhdistettiin. Kaukonen työskentelee viraston Hämeenlinnan toimipisteessä HRM-palveluasiantuntijana.

–  Työ on paljolti henkilöstö- ja palkkahallinnon prosessien kehittämistä ja ohjeistusten tekemistä erilaisiin ongelmanratkaisutilanteisiin. Vuodenvaihteessa annoimme neuvontaa muun muassa lomapalkkavelkojen laskentaan, Kaukonen kertoo.

Palkeissa saatiin joulukuussa päätökseen yt-neuvottelut, joiden tuloksena yksi yksikkö sulautetaan muihin. Valtion virastojen säästökuurin vuoksi työpaikalla vallitsee kuitenkin odottava tunnelma.

– Monessa virastossa on yt-neuvottelut ja toimintoja supistetaan. Sillä on suora vaikutus meihin, sillä tulorahoituksemme tulee asiakaslaskutuksesta, Kaukonen sanoo.

Valtiovarainministeriön säästövelvoitteen mukaan Palkeet joutuu supistamaan toimintamenojaan seitsemällä prosentilla vuoteen 2027 mennessä. Se on merkinnyt esimerkiksi määräaikaisuuksien tarkastelua ja manuaalisten työvaiheiden korvaamista automaatiolla.

– Työpaikallani minua ilahduttavat sekä osaavat ja huumorintajuiset työkaverit että viraston kyky katsoa tulevaisuuteen ja uudistua sen mukaisesti. Yritämme koko ajan olla askeleen edellä poliittisia päättäjiä, Kaukonen sanoo.

Liitot kaipaavat uutta verta

Hallitus- ja pääluottamusmiespestiensä lisäksi Kaukonen toimii Prossa valtion sopimusalan neuvottelukunnassa. Neuvottelukierroksen yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi hän nostaa sen, että hallituksen työelämäheikennykset saadaan pidettyä pois työehtosopimuksista.

–  Lisäksi toivoisin, että kaikkiin sopimuksiin saataisiin yhtä hyvät perhepoliittisten vapaiden palkallisuudet kuin valtion työntekijöillä on. Jotta saavutamme tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen yhteiskunnan, sekä synnyttävällä että ei-synnyttävällä vanhemmalla pitäisi olla sama mahdollisuus palkalliseen vanhempainvapaaseen.

Ammattiliiton jäsenyyteen Kaukonen kannustaa muistuttamalla ajoista, jolloin esimerkiksi äitiys- ja isyyslomaa ei ollut eikä minimipalkkoja oltu määritelty.

– Jos liittoihin ei tule uusia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet saavutettujen etujen puolustamisesta, menetämme niitä hyviä asioita, joita Suomessa on itsenäisyyden aikana kehitetty, Kaukonen sanoo.

Hallituksessa ja muissa liittojen päättävissä elimissä istuvia Kaukonen kehottaa aika ajoin pohtimaan, onko toimintaan enää uutta annettavaa. Jos ei, olisi tilaa hyvä antaa jollekin toiselle uusien näkökulmien saamiseksi.

Harrastuksina villasukat, murhat ja kulta

Vapaa-ajallaan Kaukonen tunnustautuu sekä villasukkien kutojaksi että dekkarien ystäväksi. Osa kesälomasta kuluu kullankaivuun tukitoimissa, appiukolta perityllä kullankaivuupaikalla.

–  Puolisoni on sotilaseläkkeellä ja pystyy olemaan pohjoisessa kesäisin pidempään. Heittelen itsekin välillä ränniin maata, mutta enemmän lataan akkujani kantamalla saunavesiä, hakkaamalla polttopuita ja tekemällä ruokaa, Kaukonen kertoo.

Kultaa paikasta löytyy Kaukosen mukaan sen verran, että kiinnostus säilyy yllä. Kyse ei kuitenkaan ole tulonlähteestä, vaan harrastuksesta.

– Appiukkovainaani sanoi, että jokainen löydetty gramma Lemmenjoen kultaa maksoi hänelle 300 markkaa. Luojan kiitos sitä ei löydy enempää, sillä muuten ei olisi varaa kaivaa.

Tässä juttusarjassa esittelemme Pron hallituksen jäseniä ja heidän työpaikkojaan.