Vuosikymmenten tauon jälkeen koulun penkille palaava aikuinen voi hämmentyä. Nykyiset käsitykset oppimisesta, opettamisesta ja opiskelusta ovat varsin erilaisia kuin 1980- ja 1990-luvuilla. 

– Aikuiskoulutuksessa on jo kauan ollut vallalla oppijalähtöinen pedagogiikka. Siinä ajatellaan, että oppiminen ja opiskelu lähtevät opiskelijan omista tarpeista. Opiskelijan oma-aloitteisuus ja oma vastuu korostuu. Myös opettajan ja opiskelijan välinen suhde on nyt tasavertaisempi kuin ennen. Voi olla hämmentävää, kun opettaja ei annakaan valmiita vastauksia, vaan asioita tutkitaan yhdessä. Moni voi ihmetellä, mitä häneltä oikein odotetaan, aikuiskoulutuksen lehtori Anita Malinen Jyväskylän yliopistosta myöntää.

Kun aikuisopiskelijat saavat punaisesta langasta kiinni, niin alun hämmennys kääntyy voitoksi. 

Hän tähdentääkin, että etenkin aikuisopiskelijoille tarkoitetuissa opinnoissa opettajan pitäisi aivan aluksi pohjustaa, millaiseen oppimisteoriaan koulutus pohjaa, mitä opettaja edellyttää opiskelijoilta ja miten opettaja heitä tukee.

– Kun aikuisopiskelijat saavat punaisesta langasta kiinni, niin alun hämmennys kääntyy voitoksi. Tavallisesti aikuisena opiskelevat ovat hirveän motivoituneita ja tekevät todella paljon töitä opintojensa eteen, hän kiittelee.

Uudelle uralle

Motivoitunut on myös kuopiolainen insinööriopiskelija Kirsi Kinnunen, 46.

Lähes parikymmentä vuotta pankissa työskennellyt nainen otti vuosi sitten opintovapaata ja aloitti energiatekniikan opinnot Ammattikorkeakoulu Savoniassa Varkaudessa.

– Olen opiskellut tavanomaista vauhdikkaammin. Tuskin kuitenkaan ihan saan puristettua yleensä neljä vuotta vieviä opintoja kahden vuoden opintovapaaseeni, hän selittää.

Kinnunen päätti lähteä uudelle uralle, kun työ asiakkuuspäällikkönä alkoi tuntua liian hektiseltä. Työ meni kaiken muun edelle.

– Ajattelin, että kukaan muu ei minusta huolehdi kuin minä itse. Tämä oli tapani irrottautua. Olen myös hyvin kiinnostunut energia-alasta ja kestävästä kehityksestä. Kävin pääsykokeissa ja yllätyksekseni pääsin parikymppisten kanssa opiskelemaan, hän kertoo.

Kinnusen mukaan opiskelu on ollut hyvin erilaista verrattuna 1990-luvun kaupallisen alan opintoihin. Itsenäistä opiskelua on enemmän kuin takavuosina.

Vanha koira oppii uusia temppuja

Ajatus siitä, että opiskelu olisi varttuneille huomattavasti hankalampaa kuin parikymppisille elää sitkeässä.

– Tutkimuksissa on todettu, että yli 90-vuotiaatkin oppivat, tähdentää neuropsykologi ja dosentti Nina Sajaniemi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.

Vaikka kyky oppia säilyy, tapahtuu aivoissa iän myötä oppimiseen vaikuttavia muutoksia. Sajaniemi kertoo, miten tiedon käsittelyn nopeus alkaa hidastua jo melko nuorena. Parikymppiset tekevät havaintoja nopeammin kuin 25-vuotiaat. Samoin lyhytkestoinen lähimuisti heikkenee ikääntyessä.

 Aikuiset ovatkin nuoria taitavampia näkemään syy-seuraussuhteita ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Tätä voisi nimittää kristallisoituneeksi älykkyydeksi.

– Jos ajattelee ihmisenä olemista, niin nuorten aivojen pitääkin olla valmiina ottamaan vastaan paljon uutta tietoa nopeasti. Toisaalta kokemus, kaikki opittu ja hankittu tieto jättää jälkensä aivoihin. Aikuisella on enemmän hermoverkkoja eli assosiaatioketjuja kuin nuorella ihmisellä. Ihminen liittää oppiessaan uuden asian aina johonkin jo tietämäänsä asiaan, jolloin näitä verkkoja syntyy. Aikuiset ovatkin nuoria taitavampia näkemään syy-seuraussuhteita ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Tätä voisi nimittää kristallisoituneeksi älykkyydeksi, Sajaniemi kertoo.

Varttuneella on siis aivoissaan niin paljon tavaraa – tietoja ja taitoja sisältäviä hermoverkkoja – että uuden tiedon käsittely hidastuu pakostakin.

Malinen on nähnyt omissa aikuisopiskelijoissaan, miten kokemus auttaa oppimisessa.

– Aika usein käy niin, että uutta asiaa käsitellessä aikuisopiskelija huomaa kiinnittäneensä opittavaan asiaan huomiota aiemmin vaikkapa työssään. Hänellä ei vain ole ollut ilmiölle käsitteitä, Malinen kertoo.

Hän tähdentää, että viime vuosikymmenien aikana tapahtunut muutos pedagogiikassa tukee aikuisten ymmärtävää oppimista. Ulkoa opettelua on nykyisin hyvin vähän. Muistamisen tarve on vähentynyt ja ymmärtämisen tarve lisääntynyt.

Kinnunen on pannut merkille, että työkokemuksesta on ollut hänelle opinnoissa paljonkin hyötyä. Englanti sujuu hyvin ja kirjallisten töiden muotoilu on helppoa.

– Matematiikka ja fysiikka sen sijaan teettävät työtä pitkän tauon jälkeen. Autammekin opiskelukavereiden kesken toinen toisiamme. Jos matematiikka on minulle hankalaa, eikä opettaja ehdi neuvoa, kysyn muilta. Toisaalta itse olen opastanut raporttien kirjoittamisessa näitä nuoria miehiä, hän kertoo.

Tottumustensa vanki

Kokemus voi olla myös rasite. Varttuneilla opiskelijoilla voi olla paljon tottumuksia ja rutiineja, jotka voivat olla esteenä uuden oppimiselle.

Jos pitää tiukasti kiinni tavasta, jolla asiat on aina ennenkin tehnyt, ei pysty näkemään uuden tavan hyötyjä.

– Tavallista on, että opiskelija ei edes itse tunnista omia ajatus- ja toimintatottumuksiaan. Niistä on tullut vuosien saatossa itsestäänselvyyksiä. Opettaja voi kysymyksillä ja keskusteluilla johdattaa opiskelijoita itse huomaamaan omia pinttyneitä tottumuksiaan. Voidakseen luopua vanhoista huonoista toimintatavoista, aikuisen pitää itse nähdä, mitä hyötyä niiden hylkäämisestä on, Malinen kertoo.

Tietojensa ja taitojensa vuoksi aikuisopiskelijat ovat usein myös kriittisempiä ja vaativampia opintojen suhteen kuin parikymppiset.

– Yleensä nelikymppistä motivoi se, että hän näkee opiskelun välittömät hyödyt ja mahdollisuudet soveltaa oppimaansa käytäntöön. Parikymppinen tyytyy kyseenalaistamatta siihen, että opettaja sanoo, mitä hyötyä opeteltavasta asiasta on työelämässä joskus tulevaisuudessa. Aikuiset eivät halua opiskella mielestään turhaa, Malinen sanoo.

Kinnusen mukaan osa hänen opinnoistaan on tuntunut hieman turhauttavilta. Viestintä ja esiintyminen ovat hänellä jo ennestään hyvin hallussa.

Opinnoissaan Kinnunen on nyt hieman alle puolivälin. Tässä vaiheessa hän ei osaa sanoa, siirtyykö hän pankkialalta kokonaan tekniikan maailmaan.

– Se jää nähtäväksi. Uskon, että insinööriopinnoista voisi olla hyötyä myös pankkityössä. Toisaalta energia-ala on hirveän kiinnostava ja tulevaisuudessa aina vain tärkeämpi, hän pohtii.

5 vinkkiä aikuisopiskelijalle

1. Suhtaudu opiskeluun avoimin mielin. Ole valmis luopumaan omista rakkaista ajatuksistasi ja tottumuksistasi. Vanhasta luopuminen suo mahdollisuuden oppia uutta.

2. Kuuntele opiskelutovereitasi ja ammenna myös heidän kokemuksistaan.

3. Älä usko sitä, mitä opettajat ovat aiemmin sinusta sanoneet. Unohda aiemmat huonot palautteet ja koulumuistot. Ihmiset muuttuvat. Ikävän palautteen antanut opettaja on voinut olla väärässä.

4. Opiskele itseäsi varten. Älä suorita tutkintoa tai työnantajaa varten. Parhaiten motivoituu, kun miettii, mitä hyötyä opiskelusta on itselle ja mitä siitä saa työhönsä tai arkeensa.

5. Varaa kalenteristasi aikaa opiskelulle. Uusien asioiden oppimiseen on hankala keskittyä, jos tekemättömät työt painavat. Ajattelu vaatii aina aikaa.