Alanvaihtajan tarina: raksalta sairaanhoitajaksi
Alanvaihtajan tarina: raksalta sairaanhoitajaksi
Rakennusalalla hommia 19 vuotta tehneen Arosen alanvaihto on puhuttanut sekä nykyisellä koululla että vanhojen kollegoiden parissa. Vanhat mielikuvat miesten ja naisten aloista elävät sitkeästi. Eivätkä ne ole ihan tuulesta temmattuja:
– Lohjan-kampuksella aloittaneista 55 sairaanhoitajaopiskelijasta kolme on miehiä ja loput naisia. Lisäksi kun vaihdan matalapalkka-alalle, niin moni on ollut ihmeissään, Aronen kertoo.
Raha ei riitä motivoimaan
Rakennusalalle on viime vuosina tullut esimerkiksi naispuolisia työnjohtajia, vaikka heitä edelleen onkin selkeä vähemmistö. Miehen hakeutuminen hoitoalalle on paljon harvinaisempaa. Ehkä kyse on työn arvostuksesta ja palkkauksesta?
– Pohdimme erään nuoren rakennusalan vastavalmistuneen kanssa sitä, että onkohan se ihan oikein, kun hän saa 500-1000 euroa enemmän palkkaa kuin sairaanhoitaja.
Raha ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä Erkki Aroselle. Hänen mukaansa raha helpottaa elämää, mutta ei ole kaikki kaikessa. Raha ei myöskään motivoi kaikkeen siihen, mitä sairaanhoitajakoulutuksessa pitää osata.
– Kokemukseni mukaan palkankorotus piristää viikon ajan, hän sanoo.
Sairaanhoitajan työ on käytännönläheistä
Hoitoala oli Arosen mielessä jo lukion jälkeen. Siinä häntä kiinnostaa vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä auttaminen. Tuolloin ovet kouluun eivät avautuneet, vaan hän suoritti amk-insinöörin opintoja.
Amk-taustaista on nykyinenkin työ, mutta sairaanhoitajana pitää osata monenlaisia asioita. Sairaanhoitajan opintoihin kuuluu paljon teoreettista opiskelua, mutta työ on käytännönläheistä. Se on Arosen mieleen. Työnjohtajana hän ohjasi muita, sairaanhoitaja tekee itse ja auttaa ihmisiä konkreettisesti.
– Sitä en tullut ajatelleeksi ennen opintoja, kuinka tarkoin jokainen asia hoidossa suunnitellaan, perustellaan ja kirjataan ylös. Kaikki on tarkkaan valvottua. Ihmiset ovat todella hyvissä käsissä terveydenhuollossa.
Monimuoto-opiskelu vaatii paneutumista
Opinnot ovat vastanneet ennakko-odotuksia, ja Aronen on jopa tyytyväisempi kuin oli kuvitellut. Monimuoto-opiskeluun pitää itse paneutua kunnolla ja työpajoissa viedään opittua käytäntöön. Ensin perehdytään, sitten asiaa käydään läpi opettajan johdolla ja lopulta harjoitellaan käytännössä. Työmäärä vastaa viittä päivää viikossa, vaikka lähiopetusta on kaksi päivää.
Jos Aronen vertaa monimuoto-opiskeluaan nuoruuden opiskeluihin, on suurin muutos kuitenkin asenteessa. Nuorena Aronen ajatteli opintoja aikasuoritteena, että riittää, kun pänttää tietyn ajan.
Nykyään hän opiskelee nimenomaan työelämää ja siellä vaadittavaa osaamista varten.
Erkki Aronen elää opintojen ehdolla. Hän vaihtoi rakennusalalla työhön, jossa hän pystyy olemaan osapäiväisesti, jotta voi opiskella kaksi päivää viikossa.
– Työnjohtajan hommia ei oikein pysty tekemään osa-aikaisesti. Se vaatii jatkuvaa läsnäoloa.
Harjoitteluissa näkyy hoitotyön koko kirjo
Erityyppiset harjoittelut ovat tuoneet Aroselle uutta näkemystä siitä, millainen hoitotyö kiinnostaa. Jonkin verran tuttua ollut vain ensihoito vapaapalokuntaharrastuksen kautta. Jokaisessa harjoittelussa on tullut jotakin, mikä yllättää.
Päivystysluontoinen työ kiinnostaisi, mutta hän ei osaa sanoa, millä alalla tai minkälaisessa paikassa.
– Meillä oli neljän viikon harjoittelu vanhusten palvelutalossa. Huomasin, että on tosi mielenkiintoista, miten fyysisesti ja psyykkisesti erilaisia ihmisiä on asiakkaana. Rakennusalalla on tottunut, että kun talo rakennetaan, siitä tulee kokonaisuus. Mutta onhan ihminen hienompi kokonaisuus.
Sinua voisi kiinnostaa etenkin nämä
