Carol Scheffer jos kuka tietää, mitä naistyöntekijöille ympäri Eurooppaa kuuluu. Eurooppalaisten ammattiliittojen kattojärjestö UNI Europan ja maailmanlaajuisen UNI Globalin naisjärjestöjen puheenjohtaja on työskennellyt tasa-arvokysymysten parissa koko yli 20 vuotta kestäneen työuransa ajan.
– Tasa-arvoon liittyvässä lainsäädännössä on menty viime vuosina eteenpäin niin paikallisesti kuin EU-tasolla. Siitä huolimatta naiset kohtaavat edelleen paljon rakenteellista syrjintää, oli kyse sitten palkoista tai työoloista, irlantilainen Scheffer tiivistää nykyhetken tilanteen Dublinista käsin.
Scheffer vierailee tällä viikolla Helsingissä, jossa hän pitää sunnuntaina puheen osana naistenpäivän marssia. Schefferille vierailu Suomeen on uran ensimmäinen.
Tasa-arvon yhdeksi kipukohdaksi Scheffer mainitsee naisten ja miesten välisen palkkaeron, joka on EU-maissa edelleen keskimäärin 11-12 prosenttia. Naiset ovat yliedustettuina matalamman palkkauksen työtehtävissä ja aliedustettuina johtavissa tehtävissä. Lisäksi naiset työskentelevät miehiä useammin osa-aikaisesti. Usein siksi, että he kantavat edelleen päävastuun palkattomasta hoivasta.
– Kaikki nämä epätasa-arvon osat kumuloituvat elämän varrella naisten pienemmiksi eläkkeiksi. Ammattiliittonäkökulmasta sitä ei voi hyväksyä. Tasa-arvo ei ole mikään ammattiliittotyöskentelyn lisuke, vaan olennainen osa niiden toimintaa, Scheffer sanoo.
Ay-liikkeellä vahva rooli tasa-arvon edistäjänä
Scheffer korostaa ammattiliittojen olevan tasa-arvotaistelun eturintamassa.
– Ammattiliitot ovat paras paikka ajaa naisten oikeuksia, sillä ne toimivat ruohonjuuritasolla. Tunnemme jäsentemme tilanteet ja välillemme on rakentunut luottamus, Scheffer sanoo.
Rakenteellisten ongelmien lisäksi naisten kykyjä ei Schefferin mukaan aina tunnisteta ja naisiin voi kohdistua työpaikalla häirintää.
– Ammattiliittonäkökulmasta ne ovat asioita, joihin meidän on puututtava, sillä ne eivät synny vahingossa. Ne ovat sellaisten taloudellisten järjestelmien seurausta, jotka aliarvioivat naisten tekemää työtä. Me olemme osa työtä, joka pyrkii purkamaan nuo järjestelmät, Scheffer sanoo.
Paikallistasolla ammattiliitot edustavat naisia esimerkiksi häirintätapauksissa. Ne varmistavat, että asiat, joista on määrätty laissa tai sovittu työnantajan kanssa, toteutuvat myös käytännössä.
Lisäksi liittojen tehtävä on mobilisoida naistyöntekijöitä niin, että heidän äänensä saadaan kuuluviin neuvottelupöydissä, ja sukupuolinäkökulma otetaan huomioon työehtosopimusneuvotteluissa.
– Omasta työajastani ammattiliitossa iso osa kuluu joustavien työaikajärjestelyjen neuvottelemiseen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tasa-arvo toteudu pelkällä hyvällä tahdolla, vaan sen taakse tarvitaan ammattiliiton voimaa, Scheffer sanoo.
"Aiemmin keskenmenoista tai hedelmöityshoidoista ei olisi puhuttu, sillä niitä olisi pidetty yksityisasioina. Mutta me onnistuimme neuvottelemaan palkallista vapaata keskenmenon saaville tai hedelmöityshoidoissa käyville naisille."
Tabuja rikkomassa
Yhdeksi viime aikojen suurimmaksi edistysaskeleeksi tasa-arvon saralla Scheffer nimeää EU:n palkka-avoimuusdirektiivin, jonka tavoitteena on sukupuolten välisen palkkaeron pienentäminen.
– Meille tämä on iso käännekohta, sillä se tarkoittaa, että avoimuudesta tulee laillinen oikeus. Liitoille se antaa myös dataa, jonka avulla työnantajat voidaan velvoittaa toimimaan, Scheffer kiittelee.
Lisäksi monet asiat, joiden aiemmin katsottiin kuuluvan yksityiselämän piiriin, on nyt nostettu työelämän keskiöön. Scheffer kertoo UNI:n yhdenvertaiset mahdollisuudet -ryhmän tehneen paljon työtä, jotta naisten terveyttä pidettäisiin työterveysasiana.
– Kuukautisiin, äitiyteen ja vaihdevuosiin liittyy paljon asioita, jotka aiheuttavat joillekin naisille ongelmia. Tarkoituksena on, ettei heidän tarvitse kärsiä työpaikalla yksin hiljaisuudessa, Scheffer sanoo.
Schefferin omassa, Irlannin postialan liitossa päästiin vastikään sopimukseen koskien lisääntymisterveyttä.
– Aiemmin keskenmenoista tai hedelmöityshoidoista ei olisi puhuttu, sillä niitä olisi pidetty yksityisasioina. Mutta me onnistuimme neuvottelemaan palkallista vapaata keskenmenon saaville tai hedelmöityshoidoissa käyville naisille, Scheffer kertoo.
Myös lähisuhdeväkivaltaa pidettiin aiemmin yksityisasiana, Scheffer muistuttaa.
– Kun lähisuhdeväkivaltaluvut sitten kääntyivät koronapandemian aikana nousuun ja samalla kodeista tuli etätyön myötä työpaikkoja, alkoivat työnantajatkin kiinnittää siihen huomiota. Hiljaisuus sukupuolisensitiivisten aiheiden ympärillä on rikottu.
Naisten oikeudet vaarassa
Schefferin mukaan monia kovalla työllä ansaittuja tasa-arvosaavutuksia asetetaan tällä hetkellä kyseenalaisiksi.
– Niitä kehystetään uudelleen vasemmistolaisideologiaan kuuluviksi. Näemme, että jotkut työnantajat esittävät (tasa-arvoa edistävien) käytäntöjen ja suunnitelmien olevan puolueellista naisten tai vähemmistöryhmien suosimista Scheffer sanoo.
Esimerkiksi saavutettujen oikeuksien takaiskusta Scheffer ottaa Irlannin suuret teknologiayritykset, jotka ovat koronapandemian jälkeen alkaneet vaatia etätyöntekijöitään palaamaan toimistolle viitenä päivänä viikossa. Monille naisille ja esimerkiksi vammaisille työntekijöille etätyöskentely on ollut kuitenkin kätevä, joustava tapa tehdä töitä.
– Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallinnon aikana tämä taantuminen ei ole jotain, joka tapahtuu vahingossa. Moninaisuus ja tasa-arvo nähdään kilpailukyvyn hidastajina, vaikka siitä ei ole mitään todisteita. Ammattiliittoina meidän pitää kaksinkertaistaa ponnistelumme naisten oikeuksien puolesta, Scheffer sanoo.
Carol Scheffer pitää sunnuntaina puheen osana naistenpäivän marssia. Ohjelma alkaa klo 13 Rautatientorilla.
