Pro Uutiset/teksti ja kuvat: Tuomo Tarvas
Perinteikkään Arabian Helsingin-tehtaan toiminta on päättynyt maaliskuussa. Se tarkoittaa, että tuttuja Muumi-mukeja, 24h-lautasia, Keto-orvokki-astioita ja muita Arabian keramiikkatuotteita ei valmisteta enää Suomessa. Jo pitkään iso osa Fiskars Groupin Arabian tuotteista oli tullut sopimusvalmistajilta Aasiasta.
Samalla kun vuonna 1874 alkanut merkittävä luku suomalaisen teollisen muotoilun historiassa loppui, niin kävi myös kymmenien prolaisten työsuhteille. Muutama prolainen on vielä töissä kesään saakka.
Eräs lopettaneista on työnjohtaja Arja Kejonen. Hänelle tuli täyteen 31 vuotta talossa ennen irtisanomista.
– Olihan se shokki. Vaikka kuinka olin arvannut, että näin voisi käydä, niin mielessäni ajattelin, että ei se ole mahdollista. Uskoin, että jäisin Arabialta eläkkeelle, Kejonen kuvailee.
Hän toimi työuransa lopussa laakatavaran koristelun ja polton työnjohtajana. Hänellä oli 74 alaista. Kejonen tiesi, että hänen oli laitettava ”itsensä sivuun”, kun töiden loppuminen ahdisti koko porukkaa.
– Yritin auttaa alaisiani kaikissa asioissa, joita heille tuli mieleen. Olin jo esimiehenä ollut mukana irtisanomassa alaisiani. Uskon, että se auttoi ottamaan vastaan uutista oman työn loppumisesta.
Tehtaan vierestä pataosastolle
Arja Kejonen kertoo olleensa ”aivan tyttö vielä”, kun hän aloitti patakoneen hoitajana tammikuussa 1985. Hänen äitinsä oli tuolloin töissä patojen tuotannossa. Itse asiassa Arabialta oli palkkansa saanut iso osa sukua: isä, anoppi, veli ja viimeksi tytärkin.
Kejonen syntyi aivan tehtaan vieressä, Toukolan puutalokaupunginosassa, ja hän asui Toukolassa useita kertoja sen jälkeenkin. Tehtaan hajut, äänet ja ihmiset tulivat hänelle tutuiksi pikkutyttönä.
– Mieleeni jäivät porttivahti sekä saven ja puun tuoksut, se miten lattialta pestiin sinne pudonnutta savea, Kejonen muistelee.
Hän ehti kolmessa vuosikymmenessä käydä läpi melkein koko tehtaan laattaosastoa, koristelua, logistiikkaa ja tuotannonsuunnittelua myöten. Esimiestehtäviin hän siirtyi 1990-luvulla.
– Tämä on ollut niin paljon enemmän kuin pelkkä työpaikka. Henki oli aina hyvä. Vaikka työ oli pölyistä ja meluista, ihmiset viihtyivät täällä pitkään.
Työnhaku opeteltava aivan alusta
Arja Kejonen ei ole vielä aloittanut työnhakua toden teolla.
– En ole varsinaisesti koskaan hakenut töitä, minähän vain kävelin tänne tehtaalle aikanaan. Myös kouluni jäivät kesken, kun olin 16.
Kejonen on käynyt MPS:n järjestämässä, työnantajan tarjoamassa henkilökohtaisessa uravalmennuksessa. CV:n tekemiseen hän on saanut vinkkejä Pron webinaarista, jonka järjesti TJS Opintokeskus. Eniten Kejosta vieroksuttaa työnhaussa vaadittava itsensä kehuminen.
– En osaa sitä yhtään! Mutta on minulla luottoa, että jotain työtä napsahtaa, esimerkiksi myyntityötä. Tärkeintä, että siinä työssä saisi olla ihmisten kanssa.
– On muistettava hyvätkin hetkensä, kuten se, miten sain työpaikan seinällä olevan pulinaboksin kautta kehuja alaisilta, miten on mukava tulla töihin, kun esimies hymyilee, Kejonen sanoo.
”Arabia-veteraanin” koti on vähemmän yllättäen täynnä oman tehtaan tavaraa. Vuosikymmenten ajan työntekijät saivat tuntuvat alennukset tuotteista. Mitkä ovat Kejosen omia suosikkeja?
– Vaihdoin juuri kaikki astiani mustaan Paratiisiin. Se miellyttää minua enemmän koristeena kuin ”normi-Paratiisi”. Lisäksi meillä on paljon punaista Runoa.
Tätä ovea Arja Kejonen rynkytti tullessaan Arabian työhönottajan tentattavaksi 2. tammikuuta 1985. Työt alkoivat lähes heti. Nyt paikalla on lopettaneen ravintolan jäljiltä tyhjä liiketila.