Sanat luovat todellisuutta. Se, miten työntekijöistä puhutaan ja se, miten työntekijät puhuvat toisistaan, voi kertoa asioita, jotka menevät ihon alle.

– Omassa työssäni kuulin kerran motivaatiopuheenvuoron, jossa meistä tekijöistä puhuttiin haikaloina, jotka haistavat veren. Ajattelin, että mitä ihmettä? Missä on välittäminen, se, että haluamme, että asiakas voi meidän työmme avulla loistaa, Camilla Tuominen ihmettelee.

Ei ole yhdentekevää, miten työstä tai sen tekijöistä puhutaan. Puhe lähtee aina ihmisten tunteista ja ajatuksista, joten työpaikoilla pitäisi normalisoida tunteet.

– Samalla tavalla kuin puhutaan kvartaaleista, meidän pitäisi osata myös sanoa, että olen iloinen, helpottunut tai pettynyt. Tunteista puhumisen pitäisi olla normaali osa työkulttuuria.

Tunne mukaan työelämään

Suomalainen työelämä on hyvin suoritekeskeistä: tehdään ja toimitaan, mutta ei tunneta.

– Tämä on varmasti ollut sotien jälkeisessä työelämässä hyvä tapa, mutta yhteiskunta on muuttunut, työelämä on muuttunut ja työkalut ovat muuttuneet.

Järjen korostaminen johtaa myös eräänlaiseen vinoutumaan puhekulttuurissa.

– Se, että olet negatiivinen ja jollain tavalla valitat, on paljon sallitumpaa, kuin positiivinen puhe. Itsekin olen kokenut, että kun olen ollut innostunut töistä, se on aiheuttanut tuhahtelua. On myös sallitumpaa sanoa, että oli kamala aamu lapsen kanssa kuin kertoa, miten ihanaa oli halata kolmivuotiasta ennen päiväkotiin lähtöä.

Tuomisen mukaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota siihen, mitä sanoja käytetään kollegoista, asiakkaista ja yhteistyökumppaneista.

– Myyntityössä asiakkaasta saatetaan käyttää termiä ”poka” ja koulussa oppilaista puhua ”aineksena”. Sanat, joita käytämme, tarttuvat ja luovat ilmapiiriä.

Hyväksytkö negatiivisen puheen?

Kiusaamisesta sanotaan usein, että jos et puutu siihen, hyväksyt ja mahdollistat sen. Samoin on negatiivisen työpaikkapuheen laita.

– Jos hymähtelee ja antaa asioiden mennä ohi, silloin myös hiljaisesti hyväksyy sen, että tämä on meidän työpaikkamme tapa puhua toisista. Jos tilanteeseen haluaa puuttua, usein riittää jatkokysymys: Miksi ajattelet noin? Se voi herättää puhujan miettimään sanojaan vähän tarkemmin.

 Negatiivinen työpaikkapuhe ei ole vain näennäinen ongelma, vaan voi johtaa tekijöiden menettämiseen; hyvät osaajat väsyvät ilmapiiriin ja vaihtavat työpaikkaa.

Negatiivinen työpaikkapuhe ei ole vain näennäinen ongelma, vaan voi johtaa tekijöiden menettämiseen; hyvät osaajat väsyvät ilmapiiriin ja vaihtavat työpaikkaa.

– Liikkeelle pitää aina lähteä siitä, millaista kielenkäyttöä johto sallii ja mitä sanoja se käyttää. Jos työntekijäpuoli kuulee johdon käyttävän sellaisia sanoja kuin ylpeys, intohimo tai työn ilo, silloin se on sallittua muillekin.

Sanat vaikuttavat myös kilpailukykyyn

Pelkkä puhe ei kuitenkaan auta, jos työntekijät kokevat ristiriitaa puheiden ja sanojen välillä.

– Nopein tapa menettää työntekijöiden luottamus on puhua kauniita lauseita, kun samalla mikroilmeistä ja kehonkielestä huokuu päinvastainen viesti. Silloin ihmiset ovat entistä enemmän varuillaan – he saavat ristiriitaisia viestejä, jotka lisäävät epäluottamusta.

Jos negatiivinen puhe tuntuu toisista vähäpätöiseltä, asiaa voi miettiä myös rahan kannalta.

– Paljonko se yksi silmien pyörittely tai vähättelevä kommentti maksoi firmalle, kun ihmiset laittoivat sen jälkeen suunsa kiinni eikä kukaan enää tarjoa ideoita tai kerro ongelmista? Sanat ja eleet ovat tärkeitä, kun halutaan luoda kilpailukykyinen yritys, Camilla Tuominen muistuttaa.