Tänä keväänä olemme uuden äärellä, kun kunta- ja aluevaalit järjestetään huhtikuussa ensimmäistä kertaa samana päivänä.
Vaaleissa suomalaiset pääsevät täyttämään äänestyskopissa kaksi eri äänestyslippua ja valitsemaan valtuutetut kotikuntiensa valtuustoihin sekä hyvinvointialueiden valtuustoihin – poikkeuksena Helsinki, jossa kaupunginvaltuusto päättää jatkossakin sosiaali- ja terveydenhuollosta.
Uuden äärellä ollaan myös kunnissa, joiden tehtäväkenttää on myllerretty parin viime vuoden aikana: ensin sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirrettiin hyvinvointialueiden hoidettavaksi ja tämän vuoden alussa kunnat puolestaan saivat valtiolta järjestettäväkseen työllisyys- ja kotoutumispalvelut.
Kuntien ei tule mennä työllisyydenhoidossa sieltä missä aita on matalin
Työllisyyspalveluiden siirron tarkoituksena on tuoda palvelut lähelle asukkaita, jotta työllisyyttä voidaan hoitaa siellä missä asiakkaat tunnetaan parhaiten. Työllisyydenhoito haluttiin myös kytkeä entistä tiiviimpään yhteyteen kuntien elinvoimapalvelujen kanssa. Järjestämisvastuu edellyttää 20 000 henkilön työvoimapohjaa. Harva kunta täyttää edellytyksen yksin ja siksi muodostui 45 työllisyysaluetta.
Toimintaa ohjaa rahoitusmalli, jonka tarkoitus on kannustaa kuntia huolehtimaan siitä, että työllisyyspalveluiden asiakkaat työllistyvät mahdollisimman nopeasti. Jos työttömyys venyy, valtion kattama työttömyyspalveluiden rahoitus siirtyy kiihtyvässä tahdissa kunnan maksettavaksi.
Aivan nikottelematta palveluiden siirto järjestäjältä toiselle ei ole sujunut, kuten uutisointikin paljastaa. Tietojärjestelmien aiheuttamien palvelukatkojen lisäksi haastavan kuntien työllistämistehtävästä tekee suhdannetilanne ja avointen työpaikkojen vähäisyys suhteessa työnhakijoiden määrään.
Lisäksi julkisen talouden säästötoimet ovat supistaneet voimakkaasti työllisyyspalvelujen keinovalikoimaa tarjota asiakkaiden tarpeiden mukaista palvelua.
Haasteellisesta tilanteesta huolimatta kuntien ei tule mennä työllisyydenhoidossa sieltä missä aita on matalin ja keskittyä vain olemassa oleviin työpaikkoihin ja niihin helposti työllistyviin asiakkaisiin. Sen sijaan niiden tulee turvata yhdenvertaiset työllisyyspalvelut myös heikommassa työmarkkina-asemassa oleville sekä tehdä aktiivisesti toimia työpaikkojen luomiseksi.
Kehittämällä työllisyys-, elinkeino-, koulutus ja kotoutumispalveluita kokonaisuutena on mahdollista tukea kuntalaisten työllistymistä ja sitä kautta kunnan elinvoimaa. Tällä on merkitystä paitsi kunnan oman talouden, myös valtiontalouden kannalta. Osa valtiontalouden tasapainottamisesta kun on laskettu nimenomaan hyvän työllisyyskehityksen varaan.
Jos siinä epäonnistutaan, voi luvassa olla lisää sopeutustarpeita tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhteiden asiantuntija.
