Työelämässä on käynnissä murros. Koska tekoäly ja muut teknologiset ratkaisut suorittavat jatkossa yhä suuremman osan rutiinitöistä, jää ihmisen tehtäväksi ajattelu ja uuden luominen. Työpaikoilla ajattelulle jää kuitenkin hälyttävän vähän aikaa, paljastaa keväällä julkistettu Ajatustyön suunta -selvitys.
Ajatustyötä tekeville muun muassa työterveyspalveluja tarjoavan Heltin ja Filosofian Akatemian tekemä selvitys kartoitti, miltä ajatustyön arki näyttää. Selvityksen avoimeen kyselyyn vastanneista 635 ihmisestä yli puolet sanoi käyttävänsä keskittyneeseen, korkean tason ajatustyöhön alle 30 minuuttia työpäivästään.
– Se on huolestuttava luku, sillä työn arvoa synnyttää nimenomaan ajattelu. Ei se, että istutaan palavereissa tai pyöritellään exceliä. Yksi vastaajista kirjoitti jopa joutuvansa ajattelemaan salaa, yksi Heltin perustajista, työterveyspsykologi ja johdon coach Tanja Lappi kertoo.
Tietotyöstä ajatustyöhön
Perinteisessä tietotyössä tieto itsessään on tuonut valtaa. Nykyisin lähes kaikki maailman tieto on kuitenkin napinpainalluksen päässä.
– Silloin arvoa ei tuota enää pelkkä data vaan se, miten tietoa osaa parhaalla tavalla hakea ja yhdistellä, poimia siitä oleelliset asiat, analysoida ja luoda jotain uutta ja innovatiivista, Lappi kuvaa.
Tulevaisuuden työelämässä merkittäviä taitoja ovatkin tiedon ymmärtäminen ja sen jalostaminen, luovuus sekä vuorovaikutus- ja tunnetaidot. Lisäksi ajatustyössä korostuvat kyky oppia uutta ja sopeutua muutoksiin.
Asennemuutos tarpeen
Nykyisen työelämän käytänteet eivät aina tue syvällistä pohdintaa, eikä työajan käyttö ajatteluun ole sosiaalisesti hyväksyttyä, selvityksessä todetaan. Lapin mukaan se johtuu osittain vanhanaikaisesta ajattelusta, jonka mukaan kalenteri täynnä touhottava työntekijä on tehokas ja aikaansaava, ja työn tuloksellisuutta mitataan usein kappalemäärinä.
– Nykyisistä aivotutkimuksista tiedämme, ettei se ole tehokkuutta. Jos esihenkilön kalenterissa on 12 Teams-kokousta päivässä, herää kysymys, milloin ajattelu tapahtuu, Lappi sanoo.
Täpötäysi kalenteri ja loppumattomat palaverit saattavat Lapin mukaan kertoa siitä, etteivät työn perustehtävä, tavoitteet, odotukset ja prioriteetit ole selvät.
– Kun työterveyspsykologina juttelen työuupuneiden kanssa, nämä kolme asiaa ovat heille hyvin epäselviä. Kyse on usein siitä, miten työtä organisoidaan ja johdetaan.
Reaktiivinen työskentelytapa kuten sähköposteihin vastaaminen tarjoaa aivojen mielihyväkeskukselle nopeita palkintoja. Koska ajattelutyö on vaikeaa, keksitään sen tilalle usein muuta tekemistä.
– On paljon helpompaa olla reaktiivinen sen sijaan että istuisi alas ja alkaisi miettiä. Siksi työpaikoilla pitäisi ohjata siihen, että kalenterissa pitää olla väljyyttä, Lappi sanoo.
Jos ajattelulle ei jätetä työpäivän aikana tilaa, saattaa työasioiden murehtiminen Lapin mukaan kuormittaa vapaa-ajalla.
Hyvä johtaminen mahdollistaa ajattelun
Lapin mukaan nykytyöelämälle on tyypillistä se, että erilaisia kuormitustekijöitä nousee työn lisäksi myös yksityiselämästä. Erityisen merkittävää se on ajatustyössä, jossa työkalu eli omat aivot ovat samat niin työssä kuin vapaa-ajalla.
– Siksi työkykyä voi parantaa paljon se, että saa tukea parisuhdeongelmaan tai lastenhoitoon, Lappi sanoo.
Selvityksen mukaan ajatustyön tekijät kaipaavat työyhteisöltään enemmän yhdessä olemista ja työtovereiden välisiä kohtaamisia. Lappi kuvaa yhteistyötä piilossa olevaksi voimavaraksi, joka kannattaisi hyödyntää nykyistä paremmin.
– Ajattelu kehittyy, kun asiat tehdään yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että oman tiimin tai työyhteisön kanssa pitää sopia yhteisistä pelisäännöistä. Mitkä asiat tehdään yhdessä, ja mitä on parempi tehdä yksin, Lappi sanoo.
Lisäksi ajatusintensiivistä työtä tekevät toivovat johtajuutta. Hyvä, ajattelun mahdollistava johtajuus ottaa huomioon ihmisen psykologiset perustarpeet.
– Ajatustyötä mahdollistavat autonomian, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden kokemukset. Se on kova kolmikko, josta jokainen ihminen ja jokainen työyhteisö hyötyy, Lappi sanoo.