Hyppää pääsisältöön

Osaamisen kehittäminen ruokkii aivoja

pauliina valtasaari
Joogaa, avoimen yliopistojen kursseja, hapanleivän leipomista. Tietotyöläisten jano itsensä kehittämiselle tuntuu olevan loputon, vaikka osaamisen kehittämistä tehdään töissäkin paljon.

Osaamisen kehittäminen ruokkii aivoja

Julkaistu 10.11.2021 klo 14:50
ProStoori
Kirjoittanut
Maija Kajanto
Joogaa, avoimen yliopistojen kursseja, hapanleivän leipomista. Tietotyöläisten jano itsensä kehittämiselle tuntuu olevan loputon, vaikka osaamisen kehittämistä tehdään töissäkin paljon.

Työnohjaaja ja väitöskirjatutkija Pauliina Valtasaari muistuttaa, että uudet taidot niin työssä kuin vapaa-ajalla voivat saada aikaan positiivisia ketjureaktioita.

– Osaamisen kehittäminen on toki myös työelämätaito. Kukaan ei osaa eikä tiedä kaikkea, mutta työelämää katsotaan nykyään elinikäisen oppimisen näkökulmasta, työnohjaaja Pauliina Valtasaari toteaa.

Osaaminen ja tekeminen voi olla myös sinällään arvokasta, vaikka siitä ei työelämässä hyötyä olisikaan.

– Jos vaikka haluaa oppia kalligrafiaa, jota et työelämässäsi tarvitse, niin voiko sen oppiminen olla vain arvo sinänsä? Kaikkea ei tarvitse välineellistää eikä valjastaa työelämän tarpeisiin.

Lisäksi uusien taitojen oppimisella voi olla yllättäviä vaikutuksia, niin työelämään kuin vapaa-aikaankin.

”Vakava vapaa-ajan tekeminen” antaa potkua arkeen

”Serious leisure” tarkoittaa intensiivistä ja pitkäaikaista vapaa-ajan aktiviteettia, jolla on yksilölle syvempi merkitys. Tällainen toiminta saa aikaan palkitsevuuden kokemusta ilman ulkoisia kannustimia: tekeminen itsessään on palkinto.

– Serious leisuren takana on muu kuin työhön liittyvä motivaattori. Se on jotakin, johon tekijä tuntee luontaista vetoa ja flow’ta. Tutkimusten mukaan tämän tapainen tekeminen lisää merkityksellisyyden kokemusta ja tekee elämästä sisältörikkaampaa, eli tämän tapaisilla harrastuksilla voi olla myönteisiä vaikutuksia identiteetin rakentumiselle, Valtasaari avaa.

Jokainen harrastuksestaan innostunut tunnistaa ajantajun menetyksen, flow-tilan. Serious leisure ruokkii positiivisia oppimisen ja onnistumisen kokemuksia.

–Tutkimusten perusteella tiedetään, että ihmiset, jolla oli tavoitteellinen harrastus, kokivat vahvempaa hyvinvointia kuin verrokkiryhmä.

Onnistumisen kokemukset tärkeitä

Kun harrastus vie mennessään, sen hyvät puolet voivat myös  ”läikkyä” voimavaroiksi työelämään. Yksi hyvä puoli voi olla myös harrastusten tarjoama yhteenkuuluvuuden tunne.

– Puhutaan spill over -efektistä. Onnistuminen harrastuksessa voi vaikuttaa myös työhyvinvointiin ja sopeutumiskykyyn ja oman osaamisen kokemukseen. Yhteenkuuluvuuden tunne on perustarve. Jos se tyydyttyy harrastamisen myötä, myönteiset vaikutukset voivat näkyä myös työelämässä.

Samalla tavoin myös työn imun kokemus voi läikkyä yksityiselämän puolelle.

– Jos asiaa tarkastelee psykologisten perustarpeiden kautta, niin jokainen ihminen tarvitsee onnistumisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Eri elämänalueilla koetut onnistumiset siis ruokkivat toisiaan. Jos positiivisia kokemuksia on mahdollista saada myös vapaa-ajan harrastuksista, eivät kaikki munat ole yhdessä korissa.

Pitkäjänteinen harrastaminen palkitsee

Työ- ja vapaa-ajan voi ainakin periaatteessa erottaa toisistaan. Sen sijaan työ- ja vapaa-ajan aivoja ei voi erottaa, samoilla aivoilla mennään. Aivojen hyvinvoinnin kannalta osaamisen kehittäminen vapaa-ajalla voi olla hyväksi.  Paras esimerkki lienee musiikkiharrastus.

– Musiikin harrastamisen myönteisiä vaikutuksia kognitiiviseen suoritukseen on tutkittu paljon. Esimerkiksi instrumentin soittaminen aktivoi monia aivojen eri osa-alueita, Valtasaari kertoo.

Harrastuksissa painaa myös niiden pitkäjänteisyys. Sekä aikuisille että lapsille on hyväksi tehdä jotakin, jossa palkinto tulee viiveellä.

– Onpa kyseessä sitten musiikki tai puutarhanhoito, pitkäjänteinen harrastus tekee hyvää. Facebookissa ja LinkedInissä palkkiot tulevat välittömästi, tykkäyksiä odotetaan minuuteissa. Vastapainona on hyvä olla harrastus, jossa asioiden eteen nähdään vaivaa ja palkkio tulee viiveellä.

Vapaa-ajalla tulisi palautua

Jos työelämä on tavoitteellista ja osaamisen kehittäminen siinä isossa roolissa ja myös vapaa-aikana kehitetään tavoitteellisesti osaamista, eikö uhkana ole uupuminen? Pauliina Valtasaaren mukaan sudenkuoppana voi olla, että ihminen ei palaudu ollenkaan.

– Työ- ja vapaa-ajan ero on erittäin häilyvä silloin, kun puhutaan tavoitteellisista harrastuksista. Jos järjestön tilinpäätöstä tehdään yökaudet, voi palautuminen jäädä huonoille kantimille. Vapaa-ajan pitäisi olla riittävän palauttavaa, ei suorittamista.

Jokaisen kannattaa pohtia, tuoko vapaa-aika iloa ja edistää palautumista, vai tuleeko jonkin asian tekemättä jättämisestä huono omatunto. Vai harrastanko jotain ainoastaan sosiaalisen statuksen vuoksi. Liika on liikaa, myös tavoitteellisessa osaamisen kehittämisessä.

Kuitenkin usein vapaa-ajalla tapahtuva osaamisen kehittäminen antaa itselle paljon.

– Jokainen tarvitsee tunteen omasta kyvykkyydestä. Terve itseluottamus ja pystyvyyden kokemus auttavat ajattelemaan, että on mahdollista oppia uusia taitoja. Silloin voi syntyä vahva sisäinen motivaatio ja osaamisen kehittäminen palvelee oikeita asioita, Pauliina Valtasaari kiteyttää.